Tuohen taittelua

Minulla on entuudestaan kaksi tuohikoria, joista toisessa säilytän keskeneräisiä neuletöitä ja toinen on mukana sieniretkillä. Alkuperäisenä oletuksena minulla oli, ettei tuohikorin tekeminen voi mitenkään vaikeaa olla, eikä siihen mene aikaakaan kuin hetki.

Tällä kertaa sain nopeasti haudata oletukset ja todeta, että olin todellakin väärässä!

Operaationi lähti käyntiin ennen juhannusta, kun tuohi oli hyvin irti koivuista. Valikoin jo aiemmin kaatotuomion saaneen kaksihaaraisen hieskoivun, koska en halunnut näin ensimmäisellä kerralla valita parempaa yksilöä. Tuohiarkkien irrottelu ei ollut vaikeaa, itseasiassa yllättävän helppoa. Sen sijaan tuohiarkkien kuljettelu metsässä oli hellesäässä melkoinen operaatio ja kiitin jo mielessäni itsehillintääni, etten hurmoksessa irrotellut tuohta yhtään enempää.

 

Kotona taittelin arkit suoriksi ja vein ne kuivumaan varastoon useaksi viikoksi. Ohentamisvaiheessa työvälineinä minulla oli vain puukko ja sen avulla tuohen ohentaminen oli hidasta. Suikaleet leikkelin silmämääräisesti sopivan levyisiksi ja vielä tässä vaiheessa ajattelin tekeväni tuohikorin sieniretkille.

 

Kun aloitin korinpohjan taittelun, huomasin, että olin kerännyt tuohta aivan liian vähän, joten täytyi haudata suunnitelmat isoista tuohitöistä ja keskittyä näpertelemään jotakin pienempää. Lopputuloksena sain väännettyä kasaan pienen tuohikorin, johon mahtuu sopivasti kirjoneuleeseen tarvittavat lankakerät, jotteivat ne pyöri neuloessa lattialla. Ylijääneet tuohen pätkän käytän joululahjoihin esimerkiksi korvakoruina.

Seuraavan tuohikorin ostan kyllä valmiina.

Onneksi tuohitöitä voi ostaa ammattilaisilta ja vielä hyvään hintaan! Jos mietitään, paljonko olisin säästänyt aikaa, rahaa ja hermoja ostamalla valmiin tuotteen, johon joku ammattilainen on kerännyt tuohet, huolehtinut jokamiehen oikeuksien täyttymisestä, kantanut tuohiarkit metsästä, kuivannut, ohentanut, leikellyt ja taitellut ne kauniisti, ei tuohikorin hinta ole todellakaan liian korkea. Hauskaahan tämä näpertely oli, ja voisin sitä toistekin kokeilla, mutta seuraavan tuohikorin ostan kyllä valmiina.

Tähän päättyy koivusta näpräily ja seuraavassa postauksessa mennään päin mäntyä, kun kerään pettua.
Terkuin Elisa

 

Lue myös Elisan aikaisemmat blogipostaukset!

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Harrastukset Harrastukset

Blogit ja Kolumnit

Kuvat