Vaahterankukkajuhla

Pian se aika on käsillä, vaahteran kukinta. Kevään aikana kertynyt lämpö houkuttelee vaahteran kukinnot ulos turvonneista silmuista.

Vaahteran punertavat silmut juuri puhkeamassa. (Kuvaaja: Erkki Oksanen / Luke)
Vaahteran punertavat silmut juuri puhkeamassa. (Kuvaaja: Erkki Oksanen / Luke)

Kukkien perässä silmuista pursuvat myös pienet lehtien alut, aluksi ryppyiset kuten lapsetkin syntyessään. Pian ne venyvät tuttuun sormihalkoiseen muotoonsa ja saavat kesällä syvän vihreän värin.

Vaahteran kukinto ja minikokoiset lehdet. (Kuvaaja: Erkki Oksanen / Luke)

Yhtä juhlaa myös pölyttäjille

Vaahteran kukkia kannattaa katsoa hiukan tarkemmin. Huiskilokukinnossa on koristeellisena rykelmänä pari-kolmekymmentä kellanvihreätä, tähtimäistä pientä kukkaa pystyjen kukintoperien päissä. Lukemattomat kukinnot pukevat vaahteran keväiseen juhla-asuun, ja latvuksen piirtyessä sinistä taivasta vasten kontrasti on häikäisevä. Kukkiva vaahtera on huikean kaunis.

Voisimme hyvin viettää vaahterankukkajuhlaa japanilaisen kirsikankukkajuhlan tapaan menemällä päiväksi kukkivan vaahteran alle katselemaan ja kuuntelemaan. Ylhäällä latvuksessa käykin melkoinen surina – vaahtera on hyönteispölytteinen.

Kukkien peitossa koko vaahterapuu. (Kuvaaja: Erkki Oksanen / Luke)

Vaahteran kukkiessa askel on kepeä

Vaahteran kukinta sattuu aikaan, jolloin kesään on enää parisen viikkoa, teinihormonit hyrräävät ja mielessä on kaikkea muuta kuin koulu. Aikakone-yhtyeen biisi ”Alla vaahterapuun” vuodelta 1995 kuvaa tunnelmia osuvasti.

”Lämmin ilta maalattu suu
Mansikalle mm maistuu
Ei ollut enää montaa koulupäivää
Tennareilla oli kevyt kävellä
Tapasin illoin sinua silloin
Alla vaahterapuun
Tutustuttiin, ihastuttiin
Alla vaahterapuun”
San. A. Alikoski

Loppukesän lohkohedelmät. (Kuvaaja: Erkki Oksanen / Luke)

Nenäkäs vaahtera

Kun pörriäiset ovat hoitaneet pölytyshommansa, alkaa siemenen kehitys, jonka tuloksena on syyskesällä kaikkien tuntema vaahteran ”nenä”. Kukapa ei olisi sitä joskus lapsena nenänsä jatkeeksi liimannut! Virallisesti vaahteran hedelmä on kaksisiipinen lohkohedelmä, mikä tarkoittaa sitä, että siinä on kaksi nenää vastakkain. Lenninsiipi venyy pituutta kesän aikana, ja syksyllä sen tehtävänä on kantaa siemen kauemmaksi emopuusta. Luonnonvarakeskuksen Suonenjoen siementutkijat ovat röntgentutkimuksissaan havainneet, että siemenessä asustaa joskus pieni pullea toukka. Asia kannattaa tarkistaa, ennen kuin kiinnittää nenäänsä tuon jatkeen.

Siemenen itäessä lenninsiipi törröttää hauskasti pystyssä, kunnes aukeavat sirkkalehdet karistavat sen harteiltaan, ja pikku taimi alkaa kasvaa monien vaarojen kautta uudeksi vaahteraksi.

Syksyllä vaahtera pukeutuu uuteen asuun, tällä kertaa keltaiseen, oranssiin tai punaiseen. On uuden juhlan aika.

Anneli Viherä-Aarnio

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Luonto Luonto

Keskustelut

Kuvat