Mitä enempi öljyä, sen heinompi teho. 2% seos on jo sillä varmuusvaralla. Joskus sahasin kanssa 1% seoksella ja oiskositten määkäissyt kovempaa, leikkasi ainakin lopulta kiinni. Kiinnileikkaaminen tosin myöhemmin normi 2% seoksella rankakasaa lyhentäessä, tuohan se on hirrenveiston lisäksi rajua touhua sahoille.

Polaric voitelee aivan riittävän hyvin ja senkin pitää olla 2%:n seoksella. Ei koskaan ole ollut ongelmia ja jokunen vuosikymmen on sillä sahaa laulatettu. Saahan sitä kalliitakin öljyjä ostella jos tuntuu ettei kaipaa ikinä uutta sahaa. Minä en louskuilla sahaa vaan alle kymmenen vuotta vanhoilla. Sen aikaa Stihlit ovat kestäneet varmasti ja aina joku on vielä minun jälkeenkin vuosikausia samoilla sahaillut.

Terveisinä on aina tullut juuri se puumäärä mitä on kunakin talvena pitänyt tehdäkkin. Kuuluu niinkuin alan luonteeseen ja vapaa-ajan rajallisuuden puitteisiin. Se tehdään mitä keritään ja saha pitää silloin laulaa. Mitään huvittelureissuja en metsään silloin tee.

Kurkkaa verottajan sivuja sieltä ne löytyy.

Sahavähennyksen tarkoitus on ottaa metsurin tulonhankkimiskustannukset huomioon verotuksessa. Käytännössä metsurille maksetaan yksi summa yhdestä työstä. siinä on otaksuttu olevan kaikki tulonhankkimiskustannukset, mitä sahatöissä tulee.

Sanotaan vaikka, että jonkun palstan tekopalkka on tuhat €. Työnantaja laskee palkaksi Tonnin, mutta verotusta varten Brutosta vähennetään ensin sahan osuus = 30 %. Metsurille tulee siis palkkaa sen verran, mitä jää, kun 70%:sta lipaistaan vero.

Tuon verotettavan tulon mukaan maksetaan eläke – ja sairausvakuutusmaksut, sekä lomaraha lomarahakassaan. Metsuri voi hakea verotukseen sahan osuudeksi 40 %:a, jolloin verotus kevenee jonkin verran.

Jos jollakulla sahakustannukset nousevat yli 40 prosentin, niitä voi esittää verottajalle, mutta kuitit pitää olla kunnossa: -Sahanhankinta, varaosat, bensiinit, öljyt. Myös työvälineet voidaan laskea samaan pottiin. Totuus on, että jos tosi ammattilainen on kyseessä, hänen oikeat kustannuksensa jäävät pariinkymmeneen prosenttiin.

Ateriakorvaus ei ole työnantajan maksamaa ateriakorvausrahaa, vaan verottaja hyväksyy sen, että metsurinkin pitää syödä muutakin kuin banaanin ja jogurtin ja on hyväksynyt metsäeväitten arvoksi tuon 10,20 / päivä. Se summa on vervähennyskelponen, joten siitä osasta ei tarvitse maksaa veroa. Siis verottaja ei maksa mitään kenellekään.

Kilometrikorvausta metsureille maksetaan 42 senttiä juoksukilometriltä, mikä on oikeus ja kohtuus. Metsurin / metsämiehen auto on sellainen työkalu, että sillä ei kehtaa nykypäivänä enää ajella normaalivarusteissa yhtään mihinkään. Siellä on metsätyöhön liittyvää kalustoa, siellä on penkit likaiset ja kosteat ja siellä haisee niin, että eipä sillä varmaan monikaan kehtaa lapsenkastajaisiin mennä.

Verottaja ja tuönantaja puuhastelevat saman asian parissa, mutta aivan eri menttaliteetilla.