Aukon tuottomenetelmät

On usein toistettuna ja samalla annettu vaikutelma muualle soveltumattomana ,  ”Jatkuvapeitteistä voidaan suositella etenkin korpien sopiviin kohteisiin. Sen sijaan rämeillä paras ratkaisu voi olla vaikka kaistalehakkuu ja tarvittaessa maanmuokkaus.”  tuo oli äskettäin.   Kaikki käy!

Juuri näin! Siellä sitä sitten istutaan äskettäin paljaaksi pyyhityn aukon reunalla seuraavat 20 vuotta tyhjin taskuin. Kun ne helpot kuutiot on kerran myyty, jäljelle jää vain kallis lasku maanmuokkauksesta ja taimista.

Seuraavat vuosikymmenet saakin kyyristellä rahattomana. Samaan aikaan hallitussa jatkuvassa kasvatuksessa muutoksessa siitä samasta puustosta olisi saanut tässä ajassa jo jälleen uutta, arvokasta tukkia myyntiin! Mutta minkäs teet, kun oma laskutaito petti ja taikurit ehti arvokasvupuut jo hävittää näyttämöltä. Toteamus ” ei se toiminut!”  Niin oli jo omassa päässä päätetty ennekuin oli aloitettu.

Siinähän se aiemmin kuvattu tuho ja ajatuksen sumeus tulikin pylkeroltä tekstiksi asti! Luulotellaan asioiden tapahtuvan ilmaiseksi ja säästetään muka kuluissa, kun ’puunostaja kustansi taimet’. Ei kai kukaan aikuinen metsänomistaja enää nykypäivänä kuvittele, että pörssikonsernit jakavat lahjoituksia hyvyyttään? Se ostajan ’ilmainen’ kädenojennus otetaan tasan tarkkaan takaisin siinä vaiheessa, kun leimikon puunhinta poljetaan alas. Se on kuitattu omasta pussista jo ennen kuin yhtäkään tainta on maahan painettu.
Vahinko on tapahtunut jo silloin, kun oma laskutaito ja järki jätettiin narikkaan. Samalla kun siellä nyt juhlitaan 15 vuoden odottelun jälkeen vasta ensiharvennusta (eli kuitupuun poistoa), hallitussa jatkuvassa kasvatuksessa olisi jo otettu arvokasta tukkia ja tuhasiaeuroja tilille – ilman, että tarvitsee kyyristellä rahattomana vuosikymmeniä ja rahoittaa vapaaehtoisesti oman ostajansa liiketoimintaa!

Jos tekstini tuntuvat ’Päiväni murmelina’ -elokuvalta, niin teidän aukkohakkuunne se vasta todellinen aikasilmukka onkin: siellä sitä vahditaan saman tyhjän aukon reunalla vuosikymmenestä toiseen ilman tuloja ja riemuitaan siitä, miten ’halvalla’ saatiin taimet ostajalta. On suorastaan ihailtavaa, miten vähästä ihminen pystyy riemuitsemaan, kun taskut ovat tyhjät ja tulevaisuus pantattu yhtiön tilille. Se sama  vanha 70 vuoden levy teillä vasta pyöriikin – erona vain se, että meillä jatkuvassa kasvatuksessa tilille sentään maksavat oikeita Euroja!   Ihan mielelläni  kirjottelen  vaikka  näteist’  flikoist’ mut  mite joku voip rakastaa metä aukkoja, sitä mie  ihmettele!