No joo, ainakin alkuvuosina meitin firman työporukoilla oli käsitys ettei työnantajamme ollut järjestäytynyt yrittäjä. En tiedä nykyään mutta todella alkuvuosien jälkeen on hiukan paremmin alkanut kulkea mutta edelleen törmäyksiä tulee. On tietysti hiton hienoa jos joku saa koko työuransa viheltää vain isoissa firmoissa mutta minulle tällaista ei ole siunaantunut koko yli neljäkymmentävuotiseen työuraani. Luulinhan minäkin tässäkin firmassa että korotukset tulevat kuin manulle illallinen kuten Toloppa meinaa mutta kun eivät tulleet. Ja uskon että nämä pienet työnantajat ovat mielellään yleisistä huonosti ”tietoisia” kuten meilläkin tietysti selitys oli. En enää kauaa aio itekkään taistella. Kyllä jonkunlaiseen eläkeratkaisuun pyrin. On vain niin mittansa täysi kun se myyjä tosiaan on firmassa tärkeä kunhan se ei vain vaadi mitään. Eikä sairastu, eikä ole erimieltä työnantajan kanssa.

Olen ollut töissä isoissa ja pienissä yhtiöissä. Pienessä maksettiin parhaiten, vaikka ei meillä ollut edes mitään henkilöstöhallintoa eikä palkkatoimistoa. Nuo palvelut yhtiö osti ulkopuoliselta yhtiöltä ja se tietenkin maksoi palkat kuten yhtiö oli sopinut. Jesse  puhuu läpiä päähänsä, hänen tapoihinsa ei kuuluisi tehdä ilmaiseksi töitä.

Kun laittomista lakoista joutuisi korvausvelvolliseksi. Ne loppuisivat ilman mitään kieltoja. Näin on tehty esim. Ruotsissa, jossa lakkosakot ovat niin suuria että turhia mielenosoituslakkoja ei työpaikoilla järjestetä. Jokaisella on tietenkin oikeus ilmaista mielipiteitään vapaa-ajalla.

Yleensä demarit ovat päässeet pääministeripuolueeksi siinä vaiheessa kun toiset ovat laittaneet talouden ensin kuntoon. Niin on käymmässä nytkin. Tosin nyt alkoi laskusuhdanne, ja hallituksen vaihtuessa tilanne voi olla jo aika paha.

Visakallon poliittinen muisti on turhan lyhyt. SDP on ollut johtava hallituspuolue vuodesta 1966 lähtien pieniä katkoja lukuunottamatta 1970- ja 1980-luvuilla (ja vielä sen jälkeenkin). Silloinkin oli sekä lasku- että noususuhdanteita pahimpana öljykriisi 70-luvulla. Talouden kasvu oli keskimäärin kuitenkin paljon ripeämpää kuin viime vuosina.

Muitettakoon sekin, että Lipposen ykkös- ja kakkoshallitusten aikana 90-luvun jälkipuoliskolla työllisyys kasvoi puolella miljoonalla työpaikalla. En muista Lipposen juurikaan ylpeilleen ”tällä hallituksensa ansiolla” kuten  Sipilä tekee ainakin sata kertaa päivässä surkuhupaisan työministerinsä säestämänä ”hallituksensa 110 000 uudella työpaikalla”. Pieniä ovat silakat joulukaloiksi.

Tolopaisenkin kannattaa jo ymmärtää, etteivät poliittiset lakot ole Suomessa laittomia. Historiaa tuntevat eivät varmaan ole ensimmäisinä vaatimassa niitä laittomiksi, sillä ilman poliittisia lakkoja ei Suomessa olisi yksikamarista eduskuntaakaan.

”Kaikkien aikojen huonoin hallitus” joutaa väistymään. Vahinko, että se viimeisenä sekoilunaan sotkee vielä pahemman kerran työmarkkinat typerällä ja täsyin tarpeettomalla lakiesityksellään.