Antti se löytää yrittäjien tuloista yhä lisää verotettavaa, mutta pieni-ja keskituloisten palkaansaajien verotusta pitäisi keventää. Mikäs logiikka tässä on, jokainen maksakoot itse sotemenonsa. Kun nuo pienituloiset eivät edes maksa valtionveroja, sehän on johtanut veropohjan rapautumiseen kuntapuolella, vaikka kunnat nostavat veroprosenttejaan tulot eivät enää kasva, kun perusvähennys syö veropohjaa. SDP:n talouspolitiikka on epäjohdonmukaisuudessaan aivan omalla levelillään.

Oli hämmästyttävä esitys Haavistolta esittää työntekijöitä yhtiöiden hallituksiin. Tuollaista voi esittää vain ylioppilas Haavisto, joka ei tunne lainkaan sitä mitä tarkoittaa työskentely yrityksen hallituksessa. Ne eivät ole mitään hitsareiden paikkoja, lisäksi niissä saattaa tulla korvausvelvollisuus taloudellisista virheistä. Meillä on jo yrityksissä johtoryhmiä, joissa on työntekijöiden edustus, työntekijöiden hallitusedustus on kymmeniä vuosia vanha kokeilu ja lopettettu ajatsitten. Se on selkeästi yrityksen oma pelikenttä, johon työntekijät eivät kuulu eivätkä sinne halua.

Tolopaisen kannalla tuossa. Hörhöhaaviston alakoulumainen viisastelu työntekijöiden sarhauttamisella firmojen hallituspaikoille ei ole tolkkua. Mitä he sinne kuuluisivatkaan? Omistajien vastuu ja valta on jotain vähän suurempaa kuin pelkkä rautalangan kiristäminen. Ja siitähän maksetaan.

Kai perustulon ideana olisi korvata osa nykyisistä tukimuodoista. Ainakin ne voidaan myöntää vastikkeellisina ja tarveharkintaisina, jos näyttää että väärinkäytöstä ilmenee. Työkykyiset kansalaiset voidaan velvoittaa osallistumaan jotenkin yhteiskuntaan. En usko että pelkällä 600 – 800 euron perustulolla kovin moni jää kotiin makaamaan. Jos sen päälle ansaituista euroista jää aluksi kaikki käteen, se on erittäin kannustavaa. Pienelläkin palkalla, osa-aikaisena ja vajaalla työkyvyllä työssäolo voisi olla kannattavaa, myös työnantajalle.

Rinne niputtaa kaikki tuella elävät ”kaikista heikoimmassa asemassa oleviksi”! Tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa!  Terve ja vireä perustulon saaja mahdollisine muine lisineen elää tyättä elämää. Hän voi tänä päivänä tehdä lisähankkeita, koska aikaa siihen on ja viettää oman aikansa niinkuin itse haluaa käyttäen moninaisempia yhteiskunnan antamia etuja!

Tämä on muistiaikani ollut sdp-vasureiden tavoite. 1970-luvulla sillä yritettiin tehdä jopa poliittista vallankumousta äänekkäiden artistien  avulla Kritiina Halkola ym. kumppanit! Itse taistelin lähinnä 1980-luvulla liian suurta sosialiturvaa vastaan, kun rekrytoin opiskelijoita ammattalliselle toiselle asteelle.

Esimerkkinä voin mainita erään pienen kunnan kylän tilanteen. Sieltä tuli kouluun tavanomaisen haun kautta puolikymmentä nuorta miestä opiskelemaan rakennus-, hitsaus-, autoasennushommia. Joku pojista sai ajokortin iän tullessa 18, hankki autonropposen ja ajelutti lähiseudun tyttöjä! Toiset tietysti olivat kateellisia, koska pojalla oli illoilla ja öillä niin paljon vetoa, että aikaa ei jäänyt kouluun.

Kaikki kylän pojat erosivat koulusta! Yksinkertainen tosiasia on, että työssä olon on oltava selvästi parempi vaihtoehto kuin sosiaalituen avulla eläminen! Kun kerran glopaalisen kilpailukyvyn vuoksi palkkojen korotuksille on katto, niin silloin jää vaihtoehdoksi sosiaalituen järkeistäminen. Ensimmäinen vaihe on tarkastella tuen tarpeellisuutta hlökohtaisesti ja tarjota työtä vaikka jonkin muun mallin mukaisesti, kun kerran aktiivimalli ei Anttia miellytä!

Viimeistään hallitusneuvotteluissa takki kääntyy kun vm:n virkamiehet tuovat laskelmat pöytään mitä vaalilupaukset maksavat. Vanha meno jatkuu edelleen.