”Luonnon ennallistamisessa keskitytään toimiin jotka lisää hiilensidontaa ja -varastoja , estää tulvia jne. sen tapaisten toimien lisäämiseen  .  Ennallistamissuunnitelmat tehdään yhteistyössä kuunnellen tutkijoita, asiasta kiinnostuneita sidosryhmiä ja yleisöä.” (MLU).

Ihan hyvältähän tuo kuulostaa kunhan ei sivuuteta esim. metsänomistajia jotka yksityismetsien osalta kustantaa  toimet .   Tutkijoiden kuuntelukin on tietysti hieno asia, jos on asioita oikiasti tutkittu eikä ”tutkittu”.

Esim. metsien hiilitaseen parantaminen on suht. yksinkertainen asia useimmissa tapauksissa.   Jos ja kun saadaan aikaan 30-50%:n lisäkasvu ed. puusukupolven kiertoajan puun kasvuun verrattuna, niin se on selkeästi parannusta hiilen sidontaan ja -varastoihin.  Lisäksi tulee ottaa tietenkin huomioon mm. sekapuustoisuuden suosimisen edut metsien terveydelle ja muut luonnon sanelemat reunaehdot (esim. kuivien männikkökankaiden puun kasvatuksessa) .

On hämmentävää, miten komissiota edustavat hollantilaiset ympäristöihmiset eivät näe kotimaansa huipuunsa tehostettua keinoviljelyä ongelmaksi ympäristölleen, mutta pohjoismainen metsä- ja maatalous onkin suoranainen uhka luonnolle. Komission linjaukset eivät siten täytä mitään tasapuolisuuden kriteeriä.

Ei tuohon ennallistamishörhötykseen pidä suostua,ennen kuin tasapuoliset pelisäännöt ja maksaja on tiedossa.

Kepulien on parasta mutta venäjälle jos nykyaika alkaa ahdistamaan.

Tässä meikäläisen käsitys ennallistamisesta:

Mihin tilanteeseen joku maasto ”ennallistetaan”. Epäilemättä jo kivikauden suomalaiset polttivat metsiään saakseen hirville parempia ruokamaita ja ohjatakseen niitä helpommin metsästettäviksi.

Viljan viljelyn alettua metsät poltettiin kaskissa taivaan tuuliin.

Suot ovat joko entisiä järviä tai metsiä. Mihin vaiheeseen ne pitäisi ennallistaa?

Tuntuu, että EU:n komissio olisi ennallistamisen tarpeessa.