Keskustelut Metsänhoito Hevosmetsurit

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 81)
  • Hevosmetsurit

    https://yle.fi/uutiset/3-11046719

    Kuulemma kysyntää olisi useammallekin toimijalle. Tämäkin ilmentää hyvin sitä, että metsien omistusrakenteen muuttuessa kaikenlaisen piperryksen ja puunhalailun suosio kasvaa, ja sille avautuu uusia kaupallisiakin mahdollisuuksia.

  • Korpituvan Taneli

    Niitä lamuskan rinnakkaisnimityksiä olen kuullut useita:

    rahikka, lavo ja jopa rekka.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Jätkä

    Joo! Meillä oli Ranualta kotoisin oleva yksi metsänhoitaja, joka toki on ollut eläkkeellä jo pitkään – Hän puhui vain rekasta aina, kun nimenomaa Rahi-reestä oli kysymys.

    Myös Reha- nimeä on käytetty ja se kai viittaa Venäjänkieleen, jossa alkuperäinen muoto on jotain recha (rekka).

    Nimetön

    Suomen kieli rikas, hupasia nimejä. Ei ihan johdonmukanen mutta parireen lavasta meillä käytetiin nimeä rekkanlava. Liistereki oli sitte se reki joka ei ollut parireki, mutta taas eikös niistä parireen rekanlavassa olevasta kahdesta lautalavasta käytetty kans nimitystä reenliisteet, vai miten se meni?

    Reenaisa kiinnitetiin saverikkoon, ja taitaa Oulun keskustassa olla katu jonka nimi on taivutettu saverikosta.

    Aisat kiinnitetiin längiin luokkivaljaissa meillä ruomalla tai mänttiruomalla ja uudet leikattiin mänttinahasta.

    Jovain

    Käytettiin myös nimitystä ”Ronkeli”, voi olla rajan takaa kannaksella käytetty nimitys tai sitten savolaista alkuperää. En tiedä muuta nimitystä käytetyn. Valmistettiin umpikuivasta kuusesta, joka ei lisännyt reen painoa oleellisesti. Ronkeli oli helppo siirtää parireen päälle, siinä oli irto lavetit ja reunapuissa puukairalla tehdyt tapitukset. Kuormia sidottiin köysillä tarvittaessa ja reellä ajettiin myös muuta rahtia. Käytettiin paremman reen puutteessa myös kirkko ja kylärekenä.

    Metsäajossa oleellista olivat valjaiden mäkivyöt, käytettiin myös pelkkää häntävyötä. Niillä hevonen pystyi tehokkaasti pidättelemään puukuormaa. Mäkien päältä ja jyrkiltä rinteiltä, jonne parireellä ja ronkelilla ei ollut asiaa, puut ajettiin alas hännillään. Eli tukit ladottiin tukkireen pankolle, latvat ja muut puut pitkinä, sidottiin köysillä ja ei kun menoksi.

    A.Jalkanen

    Yllättävän monella on kokemusta ja muistoja metsätyöstä hevosen kanssa. Minulle suomenhevonen on ratsu, sympaattinen sellainen.

    Jätkä

    Silloin, kun meikä oli ”Suomen raskaassa”, niin Rauk:n aikaan meillä oli viikonloppuisin tallipäivystys. En muista, montako meistä oli tallilla aina vuorokauden kerrallaan, mutta otaksun, että neljä. Kun oli viikonloppuja, jolloin en päässyt lomalle, möin vapaavuoroni jollekin ja olin hänen sijaan tallilla. Tykkäsin olla siellä. Hevosia oli n. 190 kpl. Osa hepoista oli sangen äksyjä ja epäilen, että niitä oli kohdeltu huonosti. Aina, kun menimme maastoon (koko loppuaikana) -Olin vapaaehtoisena hevosmiehenä. ei tarvinnut kahlata hangessa ja muutenkin helppo jobi.  Yleensä tykit ja varusmiehet liikuteltiin autoilla / hiihtäen, nutta lämmin ruoka tehtiin keittiöllä ja se piti kuljettaa ajallaan, samoin kahvit jne.

    Sain kurssikronikkaankin maininnan: Jätkä, Hallitsi suvereenisti Hiihto – Hevos – ja Naisasiat  / Kirje päivässä Tampereen tytöltä.

    Puuki

    Joo, pari kertaa olen ohjastanut  itse hevosta.  Molemmilla kerroilla putosin kyydistä. Isän hevosen reestä 3 vuotiaana ja vähän myöhemmin naapurin hevosen selästä , kun ei ollut satulaa. Pehmeä pudotus molemmissa tapauksissa. Se siitä hevosharrastuksesta.

    Aika kultaa muistot armeija-ajastakin. Olin patteristossa laskemassa morkuloiden lentoratoja esikuntateltassa. Sai syödä ruoatkin lautaselta eikä tarvinnut pakkia sotkea.

    Uus-hevosmetsureita oli jo ennen 2000 -luvun vaihdetta.  Kaupunkien puistometsiä hoitelivat yleensä.

     

    Metsuri motokuski

    Meillä Keski-Suomessa oli myös tuo ronkeli – sana yleisessä käytössä. En tiedä mistä oli tullut kun täällä nuo murresanat ovat sekoittuneet. Tuossa naapurissa asui jo edesmennyt ronkeli seppä joka teki paljon hevosmiehille näitä ronkeleita työkseen. Kävin usein miehen luona kylässä ja hän usein kertoili näitä hevosaikoja metsätöissä. Traktoreiden tulo kuulemma vei häneltäkin työt rekien teon suhteen. Vielä ehdin teettää kyseisellä miehellä yhden kelkan reen juuri samalaisen kuin hevosronkelin mutta pienemässä koossa. Hänellä oli vielä jäljellä kolmen reet tarpeet varastossa joista yhdet käytettiin minun kelkan reen tekoon.

    Mielenkiintoista oli kun jututin kyseistä seppää mikä oli vaikeinta reen teossa ? Hän totesi että vaikein asia oli koko ronkelin teossa oikean rekijalasteräksen löytäminen joka luisti sekä reen kärkeen jalasten väliin laitettavan tarpeeksi vahvan pajuvitaksen löytäminen. Sillloin täällä päin olivat metsät vanhoja eikä pajuja kasvanut niin kuin nykyään. Tuo rekiteräs piti olla oikeanlaista. Eii liian hiilipitoista (kovaa) vaan sopivan sitkeää terästä joka luisti hyvin. Teräksillä oli kuulemma suuri ero.

    Korpituvan Taneli

    Joo, niistä reen jalaksien teräksistä isä-ukko joskus luennoi, piti kuulemma olla juuri oikeaa ainetta. Hän oli muutamat reet tehnyt ja raudoittanut.

    Sen verran minäkin tehnyt että kun ostin moottorikelkan ja siihen rautaiset parireet, niin tein lamuskan siihen päälle.

    A. Jalkanen, meitä on paappaikäisiä paljon tällä palstalla.

    Minun nuoruudessani tilanne oli vielä se että metsätyömies oli onnen pekka, jos sai hevosen ostettua, vaikka velaksi. Työ hiukan keveni ja ansiot paranivat.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    sitolkka

    Rekka son koillismaalla aina ollu. Niin son Ranuallaki.

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 81)