Keskustelut Puukauppa Huippuasiakas

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 76)
  • Huippuasiakas

    Hei

    Muussa yritystoiminnassa (ei metsäala) toimiessa olen tottunut siihen ajatusmalliin, että asiakas tai yhteistyökumppani joka tuo liikevaihtoa ja varsinkin sellaista liikevaihtoa josta jää myös katetta firmalle on kuningas ja häntä pyritään palvelemaan mahdollisiman hyvin.  Täällä metsäalalla jostakin syystä tuntuu olevan yleisenä ajatusmallina, että puunostajaa eli metsätalousyrittäjän tärkeintä yhteistyökumppania pidetään jotenkin kilpailijana tai vihollisena vaikka ainakin minun metsätaloudessani liki 100 % liikevaihdosta tulee puunostajilta.  Minusta metsänomistajan kannattaa pyrkiä yhteistyöhön ja pitkäaikaiseen kumppanuuteen sellaisen puunostoyhtiön kanssa, jonka puunostotarpeet natsaavat omien metsien myyntimahdollisuuksiin.

    Asiakkaiden jako eri luokkiin on normaalia yritystoimintaa monella alalla.  Esim itse käytän karkeaa kolmen luokan jakoa:  1. Huippuasiakkaat (palvellaan aina mahdollisimman hyvin, joskun jopa omasta katteesta tinkien).  2. Normaalit asiakkaat (suurin masssa, tuovat leivän pöytään, palvellaan hyvin, mutta ei liikaa). 3. Ei halutut asiakkaat (vältellään tarjouksen tekoa, jos pakko tarjota niin laitetaan hintaan reilu lisä, jotta vituttaisi vähemmän jos tarjouksen joutuu lunastamaa).

    Tämä taustaksi ajatusmallistani, mutta sitten se varsinainen kysymys.  Tällä palstalla on varmasti paljon myös puunototehtävissä toimivia, joten toivoisin heidänkin vastaavan:

    Mitä seikkoja puunostajat arvostavat asiakkaassa? Millainen on se huippuasiakas, jonka puut ostetaan isommankin myrskyn jälkeen tai heikommassakin markkinatilanteessa, josta pidetään kiinni vaikka kilpailija olisi käynyt houkuttelemassa, jolle soitetaan kun puun hinta on putoamassa ja vielä ehtii tehdä yhden kaupan vanhalla hinnalla, jonka ei tarvitse valitella hankintapuun heikkoa menekkiä, jonka harvennusta hakkaamaan laitetaan se paras konekuski yms. yms.

     

  • jees h-valta

    Turboaa, turboaa kuin visakallon tili yli äyräitten. Myös minun kykyni ärsyttää meni joltain yli että präiskähti! Kerskakulutan kait mutta pilppuan silti pirttini lämmitykseen myös puuni. Jopa suurimman osan kirveellä. Ikivanha kirveenikin noteerattiin jo uusimistarpeiseksi ja sainkin joululahjakasi kirvesvartta ihan teräksen kera. Vielä aito Fiskars. Onko sitten oikeus kumiaatamin mielestä sitä että kiusataan useimmiten myös sitä puolisoa ja joissain tapauksissa muitakin perhepiiriä sairaalla nuukuudella. Ei kait esim. lämmin huusholli nyt aivan liikaa pyydetty ole ja tomintakelpoinen auto kauppareisuuillekkin ehkä. Minulla on aikanaan jo ollut onni saada eristykselliset vanhemmat jotka ostivat jo silloin uuden auton kun kylillä vielä montaa autoa muutenkaan näkynyt. Sitä ennen äiti jo aika iällä oli tietysti autokoulunkin käynyt. Isä lähti kyllä mielellään mukaan kun isoon kaupunkiin lähdettiin. Muksuille vaatteita ja iskälle hiukan ”virvoketta” paluukuormaan. Escort oli hieno auto jota H-vallassa alkoi näkyä vasta useita vuosia myöhemmin isommissa määrin. Sitä ennen oli pienen aikaa Anglia kunnes vanhin kotona olevista pojista tuppasi omimaan sen. Pienestä maatilasta revittynä se oli hitonmoisia suorituksia. Muutama hehtaari peltoa, kolme lehmää, hevonen ja pari sikaa. Metsää hiukan takamailla ja todella pitkällä silloiseen hevoskyytiin. Mutta sekin on tullut koettua. Lämmöllä muistan. suht lämpimässä pirtissäkin silloin. tai sanotaan että hyvillä lämmittimillä. Tosin työläillä. Pystymuureja, pönttöuuni ja leivinuuni helloineen. Loppuvuosina hiukan sitten jo sähkpatteriakin.

    Varsi

    70- luvulla kun oli pojan nassikka, puun ostaja kiersi talosta taloon. Kahvia tarjottiin ja naapurin kanssa suunniteltiin yhteismyyntiä. Ostaja sai pienen, muutaman sadan kuution kaupan juotuaan muutaman litran laihaa kahvia. Nyt olen omistanut huomattavan määrän metsää 10 vuoden ajan, minuun ei ole ottanut yhetyttä tänä aikana yksikään puunostaja. Turha siinä on metsäteollisuuden valittaa ja puhua joustavasta puukaupasta. Omassa päätyössäni olen tottunut siihen, että päivittäin materiaalia ostetaan, kilpailutetaan ja arvostetaan sopimus kumppania. Metsäteollisuus ei ole osoittanut mitään mielen kiintoa puu varantooni kohtaan, vaikka se on huomattava. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen väkisin myynyt, tyrkyttänyt noin 1000m3/vuosi. Ei ole ostopuolta juuri kiinnostanut. On unohtut miten kohdataan ihminen, asiat ei vaan hoidu sosiaalisen median tai iot:n kautta

    Apli

    Kuusitukkia ovat kyselleet että tehdäänkö leimikko olisi tarvetta, mutta kun yleensä tapana tehdä kaikki kerralla, niin tarjoan samalla muutakin niin jopas kiinnostus lopahtaa.. Eli näyttää puukauppa tänäkin vuonna menevän kuusitukki edellä muut perässä.

    metsä-masa metsä-masa

    Kokonaisia leimikoitahan myyntiin on järkevää tarjota ja huomioituna vielä tilan hakkuiden kiireellisyys. Väli- Suomessa on ehkä parempi tilanne valita ostaja  leimikoille, mutta tällä hetkellä kaupat on tehtävä ajanhintaan.

    Onko Apli tarjonnut tosimielessä leimikoitaan myytäväksi ?, siihen kannattaa nähdä vähän vaivaakin omalta puoleltaan löytääkseen kumppanin  puukauppaan.

    Jos paikallinen hankintaesimies ei oikein osaa olla vakuuttavasti kiinnostunut puusta, voi sitä soitella ja tehdä tuttavuutta myös metsäpäälliköille, kun on toistuvasti ja suurempia määriä tulossa myyntiin. Ainakin saha firmojen pomot kertoo mielellään omista toimintatavoista ja tarpeistaan paikkakunnalla.

    jees h-valta

    Suoraan puunostajiin yhteyttä ilman välikäsiä ja alkaa kauppa onnistua. Isot ainakin ostaa mielellään juuri näin ja joka vuosi on puukaupat tullut kotiin ilman ongelmia. Kaiken saa kaupaksi kuten nytkin tänään vietiin moto pois leimikolta ja oli ensiharvennusta koivuvoittoisena ja pieni kuusikon päätehakkuu ja suosaroilta siemenpuuston poisto. Kaikki luonasi ja työ onnistui kaikinpuolin loistavasti. Suo-ojistakin moto paineli suoraan yli ilman puidenkaan alle laittoa. Todella harvinaisen siisti ja laadukas kaikilta osin.

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli

    Niin selailin tuossa viime vuoden papereita ja totesin että se viimeisin hankintaerä myskytuhon jäljiltä oli niinkin pieni kuin 2,52 kiiintoa tukkia ja pikkutukkia. Tosin toimitin ne ihan maantien varteen asti naapurin tontin nurkalle, että oli kiva ohi ajaessa poimia. Hintakin kuitenkin ihan järkevä.

    Sanoisin että kyllä on sahan ostomiehellä halu pitää suhteet kunnossa.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    jees h-valta

    Kaikki puukaupalliset suhteet ovat tärkeitä. Paljon tärkeämpiä kuin välikäsien kautta tapahtuva kaupallinen toiminta. Kun ostavat tahot tietävät myyntihalukkaan metsänomistajan siitä varmasti pidetään kiinni ja huomioidaan aivan eri tavoin kuin ”kiertopalkinnot”.

    Tolopainen

    Ei taida olla mitään pulaa näistä myyntihalukkaista metsänomistajista. Vaikka olisi kuinka myyntihalukas lienee mahdotonta saada enää myydyksi harvennuskohdetta tälle keväälle. Kun ostokirjat alkoivat olla täynnä tammikuussa, näitä myyntihalukkaita saavat potkia pois jaloista syksylle saakka.

    pikkutukki

    Tilanne on juuri näin kuin Tolopainen kertoo . Myyntihalukkaita on jonossa , ei siinä puunhinta paljon paina . Ehkä puunmyyjä on hieman muuttunut , saadaan toimeentulo muualta , niin myydään puuta lomailua yms. varten . Toki on myös meitä metsätilallisia joiden toimeentulo on metsästä , siihen mahdolliset velanhoitokulut . Eli tulee ostomiehelle ns. lankeavia kauppoja .

    sikari

    Varsi kirjoitti niin kuin asia on. Ostoesimiehet tyypillisiä insinöörejä tietävät asioita, mutta kaupallinen osaaminen monesti heikolla tasolla. Eikä tässä markkinatilanteessa ole paljon tarvinnut kuin ostaa pöydälle tuotuja leimikoita.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 76)