Pavekka:”Nuo ammattisaha jutut on ihan paskaa. Ei kannata ostaa ellei tarvi. Niissä on vain maksimaalinen suorituskyky. Ei polttopuusahuri tai isäntä semmosia tarvi. Isännille isäntä saha. Sitä varten ne on suuniteltu. Lisäksi kunnolliset ammattisahat on kaikki tietokone ohjattuja. Kalliita korjata.

Sama juttu metallirungoissa eli paskapuheita. Muovirunko on hyvä jos osaa sahaa käyttää eli käytännössä terottaa ketjua.”

Todellista tietämättömyyttä, mutta jokainen taaplaa tyylillään. Meillä on tullut vastaan noita ”usäntälinjan” sahoja lähinnä aikuisille tarkoitetuilla hakkuutekniikka – ja hirrenveistokursseilla.

Laitteet ovat olleet lähes poikkeuksetta Huskun tekeleitä. On tullut Kampikempuravikoja, jopa katkeamisia, kiinileipomuksia, runkovikoja (muovi) jne. Ja poikkeuksetta sahat ovat olleet uudenkarheita ja ihan oikeissa säädöissä, eli ei liian laihalla.

Kyseessä on ollut poikkeuksetta ns. rinnakkaismalli, joka on tehty ihan hyvän ammattilaismallin menestyksen siivittämänä.  Ne erotti aikoinaan helposti numeroinnin perusteella, eli esim menestysmallit  444, 254, 162 jne oli isännälle tarjolla  nimeroilla 44, 55, 62 jne.

Noissa kahden numeron sahoissa ei ollut ammattisahasta muuta kuin päällikoppa, joka sekin vaihtui jossain välissä valkoiseksi. (Ylioppilasmalli)

HVA 346 – sahan mäntä/ sylinteripaketin hinta oli kolminkertainen verrattua ”saman sahan isäntäversioon”. Jo se yksin selitti uusien sahojen hintaeron.

Kyllähän pässimpikin tajuaa, kun kaupassa on kaksi ”samanlaita laatusahaa” joista toinen maksaa kaksi kertaa enemmän, vaikka siinä on paperien mukaan vain 0,2 kilowattia enemmän tehoa ja painoa  0,3 kg vähemmän, että kyllä sahassa on muutakin.  Miksi ammattimetsurit sahaavat niillä kalliimmilla versioilla – ovatko he tyhmiä? EIVÄT, vaan he ovat jo kokeilleet karvalakkiversiota ja todenneet sen sudeksi.

Jätkä on oikeassa vertailussa ammattisaha/isäntälinjansaha. Jos pelkkä pörinä riittää, kannattaa ostaa halvin mahdollinen versio. Mutta jos tuolla vehkeellä aiotaan tehdä töitä, suosittelen kerralla ammattimallia. Hinta vähän kirpaisee, mutta on harmitonta iloa. Kestää ammattilaisellakin jo muutaman vuoden ja harrastelijalla loppuu puut ennen kuin saha. Tietysti myös ammattimalli vaatii oikean käyttötavan ja pakolliset huollot,(tulppa, ilmanpuhdistin, bensansuodin, puhdistelu koppien sisältä jne.)

Vaikea uskoa, että 100 motin sahauksen jälkeen äänenvaimennin olisi tukossa. Sahan kääntäminenkin vaikuttaa aloittajan mukaan käyntiin. Tuskin siis vika pakopuolella.

Stefat vaukuttavat käyntiin – nimenomaa tyhjäkäyntiin. Sahan kallistelu paljastaa sen = kaatoasennossa sammuu – jotkut väittävät, että kytkimen puoleinen stefa vuotaa – mene ja tiedä. Jos on käynnistin alaspäin – sammuu = vauhtipyörän alla oleva vuotaa?  Jos stefahommiin alkaa, niin ne kannattaa vaihtaa molemmat, eivät ole kalliita ja kerralla kunnolliset!

Jos koneella on vähäistä käyttöä ja harvoin, kannattaa aivan varmasti käyttää valmisbensaa – Se ei liuota muovi / kumiosia samaa tahtia kuin mittaribensa. jatkuvassa ammattikäytössä nuokin osat kestävät sahan loppuun asti, ei huolta.  Oppilaitoskäytössä kolme vuotta aivan hyvin kestää ja siellä käyttö on hieman sekulia, koska sahoilla on myös pitkiä käyttöpausseja. Jos saha ”ei toimi valmisbensalla” – on syytä vaihtaa joko sahaa, tai käyttäjää.

Mutta jos käytätte jonkin asteista puhtautta polttoaineen kanssa lutratessanne ja riittävän hyvälaatuista kaksitahtiöljyä, niin sen osaston remonteiksi riittää imupään vaihto silloin tällöin ja ilmansuodattimen puhdistelu.

Kaasutinta ei tarvitse avata, jos sen neulaventtiili pitää paineen ohjeen mukaan. Kalvojen rassaamisesta ei ole muuta kuin harmia, kun ei ymmärretä, miten ne kuuluu olla.

Opetuslasten kanssa olen purkanut ja kasannut ainakin 200 kaasutinta, kaikki on pelannut kokoamisen jälkeen ainakin yhtä hyvin kuin ennen purkamista. Ensimmäisen kalvokaasuttimen purkasin ja kokosin ainakin 20 kertaa, ei tullut kuntoon . Mutta sitten tutkin räjäytyskuvan tarkkaan ja purin vielä kerran kuvaa katsoen. Oli perhana tiiviste väärässä asemassa. Kokosin kuvan mukaan ja siitä tuli hyvä. Ikää oli silloin 13 – 14 vuotta.

Nykyään voin putsata ongelmakaasuttimenkin ultraäänipesurilla, jos sellaisen tarve alkaa epäilyttää. Pesun jälkeen sen voin kuivatella infrapunakuivaimella, joka on todella hellävarainen.

Uskomaton tekovika oli yhden Jonssin kaasuttimessa: Impulssikanavan reikää ei ollut koko kaasuttimessa. Porasin sen siihen, missä sen paikka oli ja taas pörräsi.

Jälleen väärin. Putki menee tukkoon ainoastaan käyttövirheestä. Yleensä liiasta öljystä. Jos näin kavereillakin niin neljäkymmentä vuotta vanhat tavat syytä tuoda nykypäivään.

Samoin käsitys ammattisahasta. Suuri tai suurin osa työkseen sahaavista sahaa ns. kevytversioilla.