Jos on kiinnostunut otsikon aiheesta, niin Helsingin yliopiston metsäekonomian professorin, Olli Tahvosen esitys jatkuvan kasvatuksen seminaarissa kertoo aiheesta kaiken oleellisen. Esityksen ymmärtäminen toki vaatii ekonomian lainalaisuuksien edes auttavaa ymmärtämistä.

Hän siinä sanoo, että puntuotannon määrän suhteen saamme kyllä tuloksen, että jaksollinen on parempi kuin jatkuva kasvatus. Siis siitäkin huolimatta, että taimikkovaihe on täysin tuottamaton.

Jos puolestaan korko on korkea, taloudellisesti käy kuitenkin  aina niin, että jatkuva kasvatus on parempi.

Korkeat uudistuskustannukset ja korkea korko ovat se kriittinen tekijä.

Jos korko on esim. 10 %, niin yhdestäkään puuntaimen istuttamisesta ei saa Suomen olosuhteissa omiaan koskaan takaisin. Etelä-Amerikassa tilanne on toinen, kun päätehakuu tehdään jo viiden vuoden kuluttua uudistamisesta.

Timppa on aivan oikeassa, että jaksollinen on parempi (kun puuntuotos on näin korkeampi), jos korko ajatelaan olevan nolla, kuten Timppa asian ymmärtää.

Jos korkovaatimus on henkilöllä 10 %, niin hänen ei ehkä kannata omistaa metsää lainkaan vaan katsella muita sijoituksia. Päätöksentekoon vaikuttaa sekin, millaisiksi jk:n riskit arvioidaan, ja tästä saamme enemmän määrällistä tietoa kun tyypin metsät yleistyvät. Jaksollisesta mallista on niin paljon enemmän kokemusta, että riskit tunnetaan ja niitä osataan jossain määrin torjua.

Virkamiehen pelko on viisauden alkua. Tahvonen ei ilmeisesti ole kuullut mitään Enskan tarjouksesta 1000€ uudistamiskuluihin tai ne voi maksaa bonuksilla Metsäliiton asiakas.

Tahvonen ja kumppanit tutkivat väärää asiaa eivätkä voi tietenkään muuttaa ajatusmalliaan.  Minä tutkin metsätilan kannattavuutta en yhden aukon lyhyttä vaihetta.

Kullakin metsätilalla on optimituotto, joka koostuu sekä puun kasvuun perustuvasta myyntitulosta sekä kiinteistä ja muuttuvista kustannuksista.  Ei sen kummempaa.  Näin on kaikilla firmoilla.   Tuolla edellä havainnollistin eri systeemien eron kasvupuolella..  Kuten olen lukemattomia kertoja kirjoittanut, niin paremmilla myyntituloilla katan uudistamiskulut.  Menetelmien vertailussa ei silloin tarvitse korkoa ottaa huomioon. Riittää, kun tietään vaan sen kumpi systeemi kasvaa paremmin.

Kun puunhinnat nousevat, niin jatkossa paremmin kasvava jaksollinen on täysin ylivoimainen.  Markkina noteeraa nykyään tämän, kuten pörssi kasvuosakkeissakin, joissa tuleva tuoton kasvu nostaa kursseja.  Siksi metsästä joutuu maksamaan päivän tuottoon verrattuna  nykyistä kovaa hintaa.

En kyllä ymmärrä miksi yleensäkään tarvitaan jotain metsäekonomian professoria, saati sitten  sellaista, joka väen väkisin yrittää muuttaa mustan valkoiseksi.

Nämä NNA-laskelmat ovat täysin huuhaata.  Emme voi tietää markkinaa.  Jotain  voimme yrittää arvata puunhinnoista 5 vuoden päähän.  Todellisuus on näyttänyt, ettei vuottakaan.  Sen sijaan voimme luotettavasti ennustaa metsänkasvun.

Hyvin yksinkertaista.  Kyllä minä kiinnitän huomion tuon myyntitulon kasvattamiseen. Tietysti sitten on kansantalouden ja ilmaston osuus, jotka tulevat minun systeemissäni  kylkiäisenä paremmin hoidettua.

Harsintajulkilausuman allekirjoittajat sen tiesivät.  Harsinta johtaa metsänhävitykseen.  Ei asia muutu miksikään, vaikka keksitään kuinka hieno nimi tahansa.

Timpan kanssa samaa mieltä.

Uudistamiskustannukset voi vähennetää hakkuutulosta. Minulla on tulossa 25 000 e hakkuu, johon tulee 2 hehtaaria aukkoa. Alan uudistamiseen menee 2500 e. Kymmenen prosentin tuottoon pääsee, kun sijoitaa käteen jäävän. Metsät kasvaa ja sijoitukset kasvaa. Uudistamiskustannuksethan eivät mene hukkaan kansantaloudessa, vaan antavat konemiehille töitä ja valtiolle verotuloja.

Suomen metsätalouden (kuta enemmän metsät kasvavat) vaikutus kanasantalouteen on moninkertainen muuhun teollisuuteen verrattuna, sillä tuontipanoksen ovat pienet eli lopputuote vientisatamassa on ollut kokonaan suomalaisen työn alainen.

Tämä on tiedostettu siellä, missä aina on haluttu kampittaa Suomen taloutta eli Venäjällä. Aina löytyy Suomesta tälle kampituslinjalle hyödyllisiä idiootteja. Ay-liikkeelle 1970-luvun alussa Aleksei Beljakov kävi antamassa ohjeet, miten Suomen taloutta sabotoidaan kilpailijamaita korkeammilla palkankorotuksilla, että saadaan aikaan vallankumoukselle otollinen tilanne. Kukapa ei lisää palkkaa haluaisi. Sama linja ei kun jatkuu.

Nyt Suomen metsätaloutta yritetään kampittaa jatkuvalla kasvatuksella ja järjettömällä ”mikään ei riitä” luonnonsuojeluvyörytyksellä. Kukapa ei haluaisi olla tekemättä yhtään mitään metsien eteen, kun kerran on olemassa jatkuva kasvatus ja kukapa ei haluaisi puolustaa luontoa hakkuita vastaan.