Jatkuva kasvatus käytännössä.

Puun myynnistä saadulle rahalle pitää laskea korkoa. Korko% on sama kuin laskentaprosentti vertailussa.  Suorastaan naurettavaa on, jos saatu kantoraha häivytetään jonnekin laskennallisesti. Se on manipulointia ja tekee    vääryyttä todellisuudelle.

Prolongaaminen on NNA-laskentaa toisinpäin. Lopputulos osoittaa saman mutta eri luvuilla.  Korko tekee aikasemmin saadun rahan arvokkaammaksi ja se on tarkoituskin jotta erot tuloksessa saadaan selville.

Perkon rahanpesujutut on yhtä tyhjän kanssa tässä yhteydessä.

Koron ja hankintalisän nollaaminen on kaksoisnikkien väittämää. Hyvin tuntuu myös puolesta puhujille sopivan, perättömän tiedon levittäminen. Ei kuitenkaan kaikille.

Jk-puun kiinnostavuus kaupan kohteena on puhtaasti yhtiöiden mainoskikka. Pitää killottaa kilpeä ja olla oleviaan edistyksellinen. Tosiasiassa ostotoimarit karttavat jk-leimikoita omistajien utopististen odotusten vuoksi ja kaupat jäävät syntymättä. Kaikki prosentit saa heittää romukoppaan ,kun kauppa ei käy.

Mitä tulee hankintapuun hintatasoon ,saa tukista pystykaupallakin jopa harvennukselta enemmän ja bonukset päälle verrattuna pomintahakkuusta saatavaan hintaan. Joka muuta väittää ,puhuu muunnettua totuutta. Hinta perustuu pienempään kertymään kasvaneisiin työvaikeustekijöihin ja lisääntyneeseen suunnittelun tarpeeseen hakkuuta varten. Lisätyöt ovat luonnollisesti pois kantohinnasta ja ääritapauksessa haastavaan kohteeseen ei edes kajota.

Ei tällaiseen keskusteluun joutuisi muualla jos sanoisi, että osingot kannattaa sijoittaa uudelleen niin kaikki nyökyttelisi mutta JK yrittäjä sanoo, että ne osingot on sijoittamisen ulkopuolista rahaa ja kaupankäyntikulu jauhaa sijoituksen tappiolle.

Tapansa näyttää olevan kenelläkin. Ei ole tarkoituksen mukaista tehdä vain yhdenlaista metsänhoitoa ja vain yhdenlaista puukauppaa. Voidaan välttyä tienvarsikaupalla, joka sopii kaikenlaiseen puukauppaan ja hoitotavasta riippumatta. Pääsee paljon paremmin niihin tavotteisiin, mitä metsänhoidolle on asettanut.