Jatkuva kasvatus käytännössä.

Mitä olen toistanut ja kuka on idolini?

Juuta ja jaata on jankutettu 1351 sivua. Olkoonkin, että perusteltua, mutta pelkkää inttämistä ja arvoituksilla kommentointia.

EDIT

Lue edes se Yrjö Norokorven MT:ssa oleva kuvaus jatkuvasta kasvatuksesta.

Minä kävin syksyllä katsomassa Norokorven esittelemää ja hänen  suunnittelemaa 8 vuotta aiemmin toteutettua jk-hakkuuta.   Olen tästä kertonut monta kertaa.  Yleensä ei ollut enempää uusia kuin vanhojakaan taimia.  Eräässä pikkuaukossa oli 2-senttisiä koivuntaimia.  Jokainen tietää, ettei niistä kasva koskaan kunnon puita.  Viime kesänä joku koivu oli levittänyt siementä läjäpäin ja olivathan sateesta itäneet.

Norokorpi osaa kyllä selittää varmaan hyvin, mutta kyllä pitää olla taikalasit, jos näkee taimia siellä, missä niitä ei ole.

Olen monta kertaa kirjoittanut, että tuossakin olisi monimetrinen taimikko, jos olisi sama puumäärä hakattu aukoksi ja uudistettu.

Olen kulkenut metsissä reilut 80 vuotta ja vielä ei tullut vastaan kuviota, josta voisi sanoa, että jatkuva kasvatus onnistuu.  Olen ainakin viimeiset 40 vuotta erityisesti tarkkaillut metsiä sillä silmällä, että löytyykö.

Aika tyypillinen tilanne vanhoissa metsissämme on se, että pystyssä n 200 100-vuotiasta kuusta ja/tai mäntyä.  Sitten pystyssä on n 80 n 70-80-vuotiasta kuusta ja paikoitellen kuusentaimia ja siellä täällä kuitukokoisia hieskoivuja,  En minä saa kyllä noista aineksista metsää syntymään.  Joku uskovainen saattaa onnistua.  Minä en, yritä.

Totta kai jk-metsät ovat huonoja.  Eihän  ne jk-metsiä muuten olisikaan.  Et Jovain ottanut kantaa kirjotukseeni Norokorven suunnittelemasta jk-hakkuusta.  Siis voi kirjoittaa mitä vaan, mutta todellisuus on toinen.

Noissa minun  näkemissäni entisissä harsintametsissä kasvu oli luokkaa 3 m3/ha/v.  Parempaan ei pysty.  Jos tuohon tyytyy, niin silloin voi tuollaista ”metsätaloutta” harrastaa, kun ei laske tuottoa.