Jatkuva kasvatus käytännössä.

Niin se on täällä kerrottu ja sellaiseksi osoitettu, mutta se ei pidä paikkaansa. On tutkimuksen ja käytännön tuloksia, jotka osoittavat päinvastaista. Ei ole syytä uskoa, että myöskään peitteisessä metsänhoidossa puustopääomat valehtelevat.

” On tutkimuksen ja käytännön tuloksia, jotka osoittavat päinvastaista. Ei ole syytä uskoa, että myöskään peitteisessä metsänhoidossa puustopääomat valehtelevat.”

On melkoista itsepetosta takertua yhden osa-alueen osin teoreettisiin asioihin, simulointeihin ja olettamuksiin. Kaikkien työvaiheiden toimintavarmuus ja lopputulos ratkaisevat.

Jovain, pidätkö siis jatkuvan kasvatuksen uudistamistuloksia huonoina mutta kasvatustuloksia hyvinä? Kuka on nämä tulokset dokumentoinut ja mistä ne on luettavissa?

mehtäukolla hyviä kysymyksiä minun ”jatkuvan kasvatuksen” sovellutuksesta. Itse mieluummin teetän maanmuokkauksen ja teen istutuksen päätehakkuualoille. Jos alalla on täysitiheä muutaman kymmenen sentin pituinen alikasvoskuusikko niin pakkohan se on sinne jättää ja antaa kaavaa. Kalliiksi tulisi sen tuhoaminen.

Nämä alat, missä on tällainen alikasvoskuusikosta tullut metsä on jo ensiharvennettu n 25 vuoden iässä ja yksi ala jo kakkosharvennettu 40 vuoden iässä. Siinä mielessä ei siinä paljoa kasvutappiota voi olla. Mahdollinen juurikääpäongelma on kysymysmerkki. Mutta tuolla kasvuvauhdilla siellä on jo 50 vuotiaana tuhti kuusikko, että ei tarvitse ”syöttää” laholle pitkällä kiertoajalla.

En ymmärrä Perkon laskelmaa puun myyntituloista.

Jos on olemassa dataa 50 vuodelta. Ja jos hakkuuväli on ollut 15 vuotta tai pienempi koko alalla niin viimeisen 15 vuoden hakkuista saisi jonkinlaisen arvion kannattavuudesta. Virhettä tulee, kun hakkuissa on mukana puita, jotka ovat vanhempia kuin 50 vuotta. Vasta sen jälkeen, kun kaikki hakattavat ja jäävät puut ovat iältään tarkastelujakson sisällä, voidaan saada tarkkoja tietoja. Siksi käytän arviota, että pitäisi olla tiedot 100 vuodelta.