Jatkuva kasvatus käytännössä.

Saksassa pyökki jatkuvassa kasvatuksessa varmasti on omaa luokkaansa, pystyy selviämään kasvussa 1-2% päivänvalosta. Se varjostaa muut puulajit hengiltä ja tekee yksipuolisia metsiä. Esimerkiksi tuosta Perkon kirjasta löytyy (beech) jatkuvan kaVatuksen läppää Saksasta missä pääroolissa on pyökki. Olikohan tuo kirja siis joku lopputyö, satoja lähdeviitteitä ja en tiedä miten liittyy Suomessa mahdolliseen JK:n jos Saksassa on tuollaisilla ominaisuuksilla varustettu lehtipuu.

Auringon asema Suomessa on ainutlaatuinen. Keskipäivällä aurinko ei nouse juuri yli 51 asteen, ja puiden varjot venyvät pitkiksi. Tämä tekee jokaisesta suomalaisesta puusta puolittaisen varjopuun, mutta jatkuvan kasvatuksen (JK) kannalta tämä onkin etu. Alemmat puukerrokset eivät ole pimennettynä, vaan ne saavat riittävästi hajavaloa kasvaakseen. Tässä metsänhoidon uusi todellisuus, entinen umpeenkasvaneet kuusikot muistuttaa enemmän herkkusienten viljelyä kuin perinteistä metsätaloutta.

Kuvittele metsä, jossa vanhat puut antavat suojaa ja nuoret taimet hyötyvät siitä. JK ei tarvitse täydellistä auringonvaloa, vaan tasapainottua valaistusta. Tämä on juuri se, mitä Suomen luonto tarjoaa. Kun harvennat metsää oikein, auringon säteet pääsevät läpi riittävästi, mutta eivät polta tai kuihduta aluskasvillisuutta.

Tutkimukset ja simulaatiot osoittavat, että JK-menetelmällä saat 30 vuodessa jopa 60 % paremman tuoton kuin avohakkuilla. Tämä johtuu siitä, että puusto uusiutuu jatkuvasti, ja voit myydä puuta säännöllisesti. Kun avohakkuissa rahat jäävät odottamaan vuosikymmeniksi, JK tuo tuloa tasaisesti.

Tosiasia on yksinkertainen: jos puuta ei myy, se ei tuota. Jatkuva kasvatus on ainoa järkevä tie, koska se tuottaa rahaa 15 vuoden välein – ei 60 vuoden päästä. Outoa kun  menettelyn kieltäjät  ja  tietämättömät selittää perusteetonta soopaa.

Paljon parempia aikoja elettiin ennen jk sulkua. Hoitomuodot täydensivät toisiaan ja molempia käytettiin. Jostain kumman syystä ei enää sovellu tämän päivän metsänhoitoon. ”Laki kieltää ja vastustajien mielestä ei sovellu lainkaan. Voisi soveltua, mutta osana jaksottaista metsänhoitoa. No, sekin on hyvä lähtökohta, aikaa ottaa, mutta kyllä siitä vielä hyvä tulee?

Raivooja hyvä: Vielä 60-70 luvulla kun molemmat hoitomuodot olivat käytössä, katsottiin, jos metsän kasvu oli päättymässä tai metsällä ei enää ollut uudistumisen mahdollisuuksia. Metsä avohakattiin ja uudistettiin; viljeltiin, kylvettiin tai käytettiin siemen ja suojuspuuasentoja. Siihen aikaan kaikkia metsiä ei avohakattu, ”niin kuin tällä hetkellä tehdään. Hakataan hyvinkin nuoria metsiä ja enimmäkseen parhaassa kasvukunnossa olevia metsiä aukeaksi. Tuskin peitteisessä metsänhoidossakaan jalostushyöty tai muokkaus jäävät hyödyntämättä, ovat ne siellä mukana, mutta ovat vähän hitaammassa kierrätyksessä, niin kuin hoitomuotokin.