Jatkuva kasvatus käytännössä.

Kaksoispirullapa on näyttöä, joka suoltaa palstalle milloin mitäkin aivopierua. Kuvan näet peilistäsi.

Kuten jo usein on tullut esille jk sopii maisemametsiin ja korpiin heikomman kasvun alueilla. Jk:n käyttämistä ei tue kannattavuuslaskelmatkaan. Vaikka päätehakkuun paremmalle tulolle ei laskettaisikaan vaihtoehtoista korkotuottoa niin 2-3% reaalikorolla laskettaessa ( KTS. Metsälehden artikkeli koroista) tasaikäinen metsänkasvatus voittaa yleensä jk:n harrastamisen. Selvitin itselleni nämä tuotoserot jo vuosia sitten. Samaa suosittelen jokaisen MO:n tehtäväksi, niin intos jk:n puolesta vähenee.

Jatkuva kasvu metsässä toimii  aina paremmin mitä  muheammat maat ja ilmasto!

Jatkuva kasvatus on paras tunnettu menetelmä metsän hoidossa – erityisesti rehevissä maissa ja suotuisissa ilmasto-oloissa! Avoin aukko on kuin tappava RAIT: se tuhoaa perintöä, pihapiiriä ja puutarhaa ja jopa metsänomistajan rahat hautautuvat tuottamattomiin haaveisiin vuosikymmeniksi harhaanjohtavan jalostuksen illuusiossa.

Eri-ikäisten metsien ylivoimaisesta tuottavuudesta on tarkkoja laskelmia jo yli **300 vuoden ajalta**, ja aukkojen aiheuttamista taloudellisista tappioista on tutkittua näyttöä 70 vuoden jaksolta. Niiden aiheuttama haitta on pahempi kuin kurtturuusu – etenkin kun kirjaltajakärsäiset ja tyvilaho pääsevät valloilleen. Tällaisten aukkojen ”tuholaisvirus” on jo poltettu muutamien ihmisten tietoisuuteen, eivätkä vieläkään näe tarpeesta herätä hypnoosistaan!

Päätehakkuun hetkellä jaksollinen kasvattaja saa muhkean tilin, josta hän sijoittaa ehkä 10 prosenttia takaisin metsäänsä; uudistamiseen ja tulevan kasvun parantamiseen (siemen, maanmuokkaus, taimikonhoidot). 90 prosenttia vapautuu sijoitettavaksi muualle. Jatkuvalla kasvattajalla on koko ajan tasaisesti pääomaa kiinni metsänsä puissa, mutta hänkin saa ajoittain sijoitettua muualle. Sidotun pääoman tuotto metsässä voi mennä suunnilleen samoihin lukemiin, kun katsotaan kiertoajan yli.

Jk:ssakin on kausia, jolloin on keskityttävä enemmän uudistumiseen eikä kasvuun eli hakattava harvemmaksi. Menetelmien ero on aste-ero ja on pienenemässä, kun jaksollisessa mallissa lisätään peitteisen metsän elementtejä. Suurin osa aukoista on jo muutenkin pieniä ja  haittoja voidaan edelleen pienentää vaikkapa muotoilemalla niitä paremmin maisemaan sulautuviksi.

Suhteelliset kasvut ovat mittausten perusteella yksittäisissä puissa ja jk-metsiköissä hyviä. Lahjomaton totuus paljastuu viimeistään kun nähdään pitkällä aikavälillä menetelmien tuottama puukuutioiden  ja eurojen määrä. Vertailulaskelmien mukaan keskimäärin menetelmien taloudellinen ero ei ole kovin suuri – silloin kun kumpikin menetelmä onnistuu hyvin. Eroja syntyy silloin, kun metsikössä on ongelmia. Yksittäisissä tapauksissa talous voi mennä kummin päin vain. Kirjaltajalle maistuu myös kuivuuden  ja valoympäristön muutoksen stressaama kuusi metsikön sisällä.

Eläpä sinä vanha raivaussaha puutu aikuisten asioihin. Perkipiru ja kaverinsa on ihan harhansa vallassa ja koettaa saada muita mukaan. Pitäähän sitä koettaa oikaista.