Jatkuva kasvatus käytännössä.

Tuohon ei ole pelkoa.

Puun myyjät eivät voi olla tietämättä, että vaikka jaksollisen elinvoimaista nuorta metsää eh:etaan ja myöhemmin toista, puusto kasvu ei ole mitenkään edes siinä 8-10 vuoden välein kaikistellen mahdollistamassa harventamisia. Kuinka se olisi mahdollista aina vain nuutuneemmassa jk- puustossa ?

Esitetyt jk-jutut ovat niin mielikuvituksen hanurista kuin olla voi.

Metsäntuottavuuden, kestävyyden ja kannattavuuden kysymys avautuu juuri siihen, miten työpanos suhteutuu pitkän aikavälin tuottoon. Kun A.J. ehdottaa muutaman vuoden välein tehtäviä harvennuksia ja satunnaisia päätehakkuita, käytännössä luodaan järjestelmä, jossa työtä tehdään jatkuvasti mutta tuotto jää avustuksilla vähäiseksi. Tämä näkyy erityisen selvästi tilanteessa, jossa kolmas sukupolvi aloittaa taas raivaussahahommat samalla kuvioilla – kertoo metsästä, joka ei koskaan saavuta täysimittaista tuottavuutta, vaan vaatii tukirahoituksilla alituista uudistustyötä ilman riittävää korvausta.

Selkeä ero jatkuvan kasvatuksen (JK) ja tällaisen tuottamattoman työn välillä piilee ajan mittakaavassa. JK-järjestelmässä 10 vuoden välein saadaan konkreettinen 5 000–10 000 euron tulovirta poimintahakkuista, mikä mahdollistaa toiminnan jatkumisen ilman katkoksia. Tämä on erityisen tärkeää pienille metsänomistajille, joilla ei ole varaa odottaa vuosikymmeniä ensimmäisten tulojen saamiseksi. Toisin kuin avohakkuissa, joissa työpanos keskittyy pääasiassa raivaamiseen ja uudistamiseen (toistuvaa, tuottamatonta tamppaus), JK:ssa jokainen työtunti kohdistuu myyntipuilla suoraan arvon kasvattamiseen – toistuvat myynnit parantavat puuston laatua ja myyntikelpoisuutta.

Avohakkuun todellisuus paljastuu juuri tuossa r-sahalla bensanpoltto kolmannen sukupolven kädessä: sama alue raivataan uudelleen ja uudelleen, mutta metsä ei koskaan pääse kunnolla tuottamaan. Tämä johtuu siitä, että avohakkuujärjestelmässä suuri osa työstä kohdistuu tuottamattomiin vaiheisiin – taimikon istutukseen,  Gla:lla ruohontamppaukseen  ja muuhun uudistamiseen – kunnes vuosikymmenten päästä saadaan yksi kertatuotto. ” Isien aiheuttama ”synti” kostetaan kolmanteen ja neljänteen polveen.”
JK-järjestelmässä työpanos kohdistuu koko ajan suoraan myynnillä tuottavuuden ylläpitoon ja parantamiseen, mikä tekee siitä taloudellisesti tehokkaamman.

Vertaamalla näitä kahta mallia, huomaa että avohakkuissa työ on usein juuri sitä – työtä ilman riittävää vastinetta. JK-järjestelmässä ”työ” on myynti/investointi, joka tuottaa säännöllisiä tuloja. Ei ole sattuma, että samoilla alueilla kolmas sukupolvi joutuu vieläkin raivaamaan, kun taas JK-metsistä nykyinen nuori sukupolvi voi jo nauttia, opiskella vapaasti vanhempiensa menetelmän puiden tuotoista. Tämä ei johdu laiskuudesta tai osaamattomuudesta, vaan siitä että avohakkuujärjestelmä itsessään on suunniteltu siten, että se vaatii jatkuvaa työtä mutta tuottaa vähän. JK puolestaan  suunnitellaan siten, että työ panostetaan sinne missä se tuottaa eniten – puunmyynnillä kasvuun ja laadun parantamiseen, ei pelkästään raivaamiseen ja uudistamiseen.

Muistetaan kuitenkin tasapuolisuuden nimissä aloituskohta, jossa päätetään esimerkiksi 300 m3:n puustopääoman omaavan metsikön jatkokasvatus. Jos tehdään avohakkuu, saadaan pivoon rahaa 300 m3:sta, mutta jos tehdään poiminta, saadaan pivoon rahaa 100 m3:sta. Jos tuo metsä on jk:lle optimaalisessa rakenteessa, edelleen kasvatus voi olla erittäin kannattava vaihtoehto. Jos se on tasaikäinen ja -kokoinen kuusikko, avohakkuu on todennäköisesti järkevin vaihtoehto.

Jovain: ”Sukupolvenvaihdos jk metsästä ei ole mikään ongelma. On pienestä rahasta kysymys jk metsässä metsän tuotosta”

Jos ei kerran ole mitään ongelmaa, niin voisitko Jovain myös kertoa, miten sukupolvenvaihdos käytännössä rahoitetaan jk-metsätilalla? Jos joka hehtaarilla on 200 mottia puuta, niin kyllähän siitä metsästä joutuu aika paljon luopujalle maksamaan, tai maksamaan sitten lahjaveroa tai perintöveroa.

Visa. Eikös tuo Perkon kauhuskenaario ole täysin mahdollista. Sinä nuorena miehenä istutit peltoon koivikon. Ilmeisesti jouduit käyttämään raivaussahaa koivuntaimikossa. Parin-kolmen vuoden päästä uudistat tuon koivikon ja istutat uudet taimet tilalle. Oletko aivan varma, etteikö lapsenlapsesi, kolmas sukupolvi, käy joskus raivailemassa aikaansaamaasi taimikkoa tai nuorta metsää? Unohdetaan nyt ne siinä välillä koivikosta kertyneet tulot, keskitytään vain menoihin ja vaivannäköön.