Jatkuva kasvatus käytännössä.

Jos on todennut jatkuvan kasvatuksen omiin metsiin ja tavoitteisiin sopivaksi menetelmäksi, niin eihän siinä mitään. Sehän on vain hieno asia. Se, mikä tässä nyppii, on se, että jk:ta tarjotaan joka paikkaan soveltuvaksi ylivertaiseksi maailman ja metsänomistajien talouden pelastajaksi. Monelle perinnön kautta metsänomistajaksi tulleelle asiasta ymmärtämättömälle saattaa tulla isoja pettymyksiä, kun uskotaan ylioptimistisia puheita. Tärkeintä olisi selvittää ensin itselle omat tavoitteet ja edetä sitten sen mukaan.

Timpan # Väite 1: ”Uudistuminen ei toimi aiemman avohakkuun paikoille – ei ilmesty taimia” .. Kysymys kuuluu toiselle palstalle,  jatkuvassa kasvatuksessa on  aluskasvillisuus sopivaa  ja  eri-ikäisiä sahatukkeja  optimi määrä tuotannossa.  Avohakkuuseen on joskus 80 vuotta sitten tullut taimet jot ka ovat hävitetty (myyty) .   Jk  mehtä uusiutuu joka vuosi  luontaisella siemen  karisteella paikkakunnalle jalostuneilla siemenillä.

Amazonin metsien hakkuista ja sen vaikutuksista on laaja kirjallisuus ja tutkimustieto.
”The Amazon from an International Law Perspective” (Beatriz Garcia)

”The Fate of the Forest: Developers, Destroyers, and Defenders of the Amazon” (Susanna Hecht)

Miten puun ostajat suhtautuvat jatkuvan kasvatuksesta saatavaan puuhun?

Tässä suhtautuminen on yleisesti ottaen  erittäin neutraalia tai myönteistä.  Laatu ei riipu hakkuutavasta:  Puun laatu (esim. tiheys, lujuus, sahausominaisuudet) määräytyy ennen kaikkea puulajista, kasvupaikasta  ja  metsänhoidosta (harvennuksista) . On täysin yhdentekevää, onko puu kaadettu avohakkuulla vai jatkuvan kasvatuksen yksittäishakkuulla. Sahat  ostavat puuta sen laadun perusteella, eivätkä kysy hakutavasta.
Määrä on ainoa ”haitta”:   Jatkuvan kasvatuksen hakkuista saadaan usein pienempiä eriä   kerrallaan kuin  suurhakkuista (katso  Osara).  Tämä voi olla logistisesti hieman lisätä sommittelua ostajalle kuin yhden suuren avohakkuuerän käsittely. Kuitenkin, jos alueella on useita pieniä hakkuita, ne yhdistetään usein yhdeksi kuljetuseräksi useita tuhansia m3  suurin osa tukkipuuta.
Ympäristöbrändi:  Yhä useammin metsäteollisuusyritykset korostavat vastuullisuutta ja kestävyyttä. He voivat jopa ”pitää jatkuvaa kasvatusta positiivisena asiana”, koska se vahvistaa koko alan ympäristöprofiilia ja auttaa saavuttamaan sertifiointien (esim. FSC, PEFC) vaatimuksia. Yksittäinen metsänomistaja, joka käyttää jatkuvaa kasvatusta, voi olla jopa esimerkkitapaus yrityksen viestinnässä.   Ostaja  valitsee mieluummin ”vapaasti kasvaneet” talopaketin!

Metsänomistaja ja harkitessa jatkuvaa kasvatusta, ”puun myynti ei ole este”. Keskeisintä on hakea tietoa ja neuvontaa sellaisilta metsänhoitajilta, jotka ymmärtävät ja osaavat käytännön tasolla soveltaa näitä menetelmiä.

Lainaus: ”Keskeisintä on hakea tietoa ja neuvontaa sellaisilta metsänhoitajilta, jotka ymmärtävät ja osaavat käytännön tasolla soveltaa näitä menetelmiä”.

Näin on, ja yli 1000 metsähehtaarin mies, maa-ja metsätieteellisen proffana toiminut Matti Kärkkäisen tietää, että jatkuva kasvatus on puolijauhoisisten hommaa ja että sen tuotto on huonompi käytännössä lähes aina verrattuna tasaikäismetsiin (teoriassa ei tietenkään eikä Pukkalan tietsikkasimulaatiounelmissa).🤑👍🏻

Jk-puu on hyvin kallista ostajalle ja vielä kalliimmaksi muodostuu , jos ei pystytä täyttämään ylioptimistisen mo:n odotuksia. Tässä ketjussa tarinoivien jk-lahkolaisten odotukset eivä ole edes tältä planeetalta ,joten viisas ostotoimihenkilö ei ryhdy kauppasuhteisiin näiden kanssa välttääkseen pettymyksestä syntyvän mainehaitan.

Varmat vastaukset näihin kysymyksiin kertoo, ikävä kyllä, niiden esittäjän ymmärtämättömyydestä.

Jos katsoo, että  sitoutuneelle pääomalle on saatava 5 % korkoa, istutusinvestointia ei Suomen olosuhteissa yleensä saa koskaan takaisin. No, mitä se tarkoittaa? Sitä, että sellainen investointi ei ole taloudellista toimintaa. Jos koron katsoo omassa taloudessaan olevan korkea, niin jatkuva kasvatus on selvä vaihtoehto tai ainakin sellainen kasvatus, joka perustuu luontaiseen uudistumiseen.

Mitä korkoa sitten tulisi käyttää, on mitä suurimassa määrin  omistajakohtainen kysymys, joka tarkoittaa, että yhtä vastausta ei oikein ole. Se, että joku omistaa 1000 ha metsää ei  todista yhtään mitään metsätalouden osaamisesta. Kenelle hyvänsä poropeukalolle se on ollut mahdollista hankkia, jos on ymmärtänyt verotuksen kummallisuuden verotuksen siirtymäkauden aikana.

Toinen merkittävä seikka on se, mitä mieltä lopputuotteen käyttäjät ovat asiasta mieltä – aika näyttää. Ajan merkit ovat vähintäänkin arvelluttavat.

Nuorena ja vailla elämänkokemusta tiesi kysymyksiin varmoja vastauksia. Elämä vain tahtoo opettaa, että niitä on vain kovin vähän, jos ollenkaan.