Jatkuva kasvatus käytännössä.

Lainaus: ”Varmat vastaukset näihin kysymyksiin kertoo, ikävä kyllä, niiden esittäjän ymmärtämättömyydestä.”

Varma usko sinulla on kuin suomalaisilla vihervassariuskovaisturakaisilla ikään, mutta heillähän Übermensch-usko tunnetusti korvaa tiedon ja eivät ole kuulleetkaan Darwinista sekä evoluutiosta. Mutta onnea valitsemallesi taipaleelle, kunhan et jälkeenpäin väitä, että sinua ei varoitettu.🤣

# A J , ”jatkuvasti vapaasti kasvaneena” – ainakaan hyvällä omallatunnolla.  ””

–   Omatunto !

Halpa ja runsas työvoima: Vielä 1950- ja 1960-luvuilla maaseudulla oli paljon halpaa työvoimaa. Metsätyö oli yleinen sivutoimi tai päätyö maatalousyrittäjille. Mutta se ei  riittänyt viikossa teatterilippuun  korkeintaan kerrran kuusa  Severi Suhosen  elokuvalippuun.

Hevonen – palkaton traktori ;  Hevonen oli monipuolinen ja ”halpa” voimanlähde. Sen ylläpito maksoi lähinnä omalla maalla kasvatetulla rehulla, eikä se vaatinut polttoainetta. Hevonen oli osa maatalouden kiertokulkua, eikä sen ”palkkaa” laskettu samalla tavalla.
Hitaampi kannustin koneistua: Koska työn hinta pysyi alhaalla,  taloudellinen paine korvata ihmiset ja hevoset koneilla oli heikompi. Koneiden hankinta oli suuri kertasijoitus, kun taas ihmistyö ja hevosenvoima olivat joustavia ja halpoja kulueriä. Ahdinkoon  ajetut mv/ metsänomistajat  rikkoi loppuun  Fortsonit ja Valmetit, muut pelto raktorit  pankin vekselikierteissä  puunvinsseillä juonnossa.

Teollisuudessa siirryttiin nopeammin käsityöstä tehtaaseen. Metsätaloudessa oli pitkä aika, jolloin koneet (esim. ensimmäiset moottorisahat) ja perinteiset menetelmät (kirves, käsisaha, hevonen) elivät rinnakkain.
Koneistuminen välttämättömyytenä, Ei Optimoinniksi: Suuri murros tapahtui vasta 1960-luvun lopulla ja 1970-luvull, kun: Maaltamuutto kiihtyi ja halpaa työvoimaa ei enää ollut saatavilla. Viimeisetkin lähti  Ruotsiin .

Yhteiskunta muuttui ja kaupungistui, metsätyön tekijöitä väheni.
Palkat nousivat, mikä teki koneista taloudellisesti kannattavampia.
Tämä pakotti metsäteollisuuden investoimaan massiivisesti metsäkoneisiin (Hakkuukoneet, forwarderit).
Investointien Luonne: Koska koneistuminen tuli myöhään ja nopeasti, se keskittyi loppupään työvaiheisiin – hakkuuseen ja metsäkuljetukseen. Metsänhoidon varhaisvaiheet (istutus, taimikonhoito) koneellistuivat hitaammin ja osin yhä perustuvat paljon manuaaliseen työhön.

Rahalliset erot olivat todellakin suuret

Teollisuus: Investoi valtavia summia tehtaiden robotisointiin ja automaatioon jo varhain, koska se tuotti nopeaa tuottoa.
Metsätalous: Piti kiinni halvasta perinteisestä työvoimamallista mahdollisimman kauan. Vasta kun talousmalli romahti (työvoima loppui), pakon edessä ryhdyttiin massiivisiin investointeihin.

Puutuotannon koneellistumisen hitauden ydin on siis tarjonnan ja kysynnän laki. Niin kauan kuin koneiden hankinta- ja käyttökustannukset olivat korkeammat kuin ihmistyövoiman ja hevosen ylläpitokustannukset, ei kannattanut investoida.

Teollisuuden koneistuminen oli kilpailun ja voiton tavoittelun ajama projekti. Metsätalouden koneistuminen oli pitkälti pakon sanelema korjausliike, kun halpa perinteinen työvoima loppui. Tämä historiallinen ero näkyy yhä osaltaan metsäalan rakenteissa ja ajattelutavoissa.

”Julkilausuman”  hakkuisiin  siirtyivät  enimmäkseen pakosta  ja jatkuvankasvatuksen  puustosta paljaaksihakkuulla!

Yksi  omantunnon näyttely  on ” Hiljainen  kansa”.

Jos lasketaan mukaan aukosta uudistamis- ja hoitokustannukset, ”menetys” on vähintään 2 000 – 3 500 €/ha (vain kustannuserot). Tähän tulee lisätä kokoaikainen kasvuntuotto per vuosi. Sehän oli sen 800 € / v   niin ero on jo ilman korkomenoja joillekin merkittävä.