Jatkuva kasvatus käytännössä.

Tuo Perkon matematiikka on kieltämättä aika mielenkiintoista.

Siinä jaksollisessa käytetään kuutioita ja euroja, mutta jk:ssa  sen sijaan ”se ei ole  enää tärkein vaan miten tehdä tuloa vähemmällä enemmän ja  käyttäen nopeutta”

Mihin se jaksollisen nopeus mahtoikaan kadota? Ei Perkon väitteillä vasta 60 vuoden iässä tehtävillä ensiarvennuksilla ja 100 vuoden kiertoajoilla ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Niiden esittäjältä loppuu uskottavuus saman tien.

Oppiminen vaatii valmiin tarttumispinnan, sillä uusi tieto ei tartu tyhjään tilaan, aivan kuten siemenkään ei idä ilman ravinteikasta maaperää. Jos vastaanottajalta puuttuu kyky ymmärtää aukon aiheuttamaa viivettä, sitä on turha yrittää väkisin ohjata tai tunkemalla opettaa. Aito oppiminen ja oivallus tapahtuvat vasta sitten, kun ihmisen oma kokemusmaailma ja sisäinen ”tarttumispalikka” kohtaavat esitetyn asian.

Onkohan käynyt niin, että omat aivosolut ja looginen päättelykyky on 70 vuotta näin luututtu ja tuhottu tarkoituksella, jäljelle ei jäänyt enää mitään, mihin aito tieto tai aukkojen aiheuttama viive voisi tarttua. Silloin vastassa on seinä, jota ei pysty millään ratilla tai ohjauksella kääntämään, sillä tyhjästä on mahdotonta nyhjäistä uutta oivallusta.  Asia  on hylättävä.

A J  nuhtelee noista jaksollisen  mainoksista visaa tällä sivustolla,  esitys kertoo kuitenkin millä  visapää on latattu umpeen ja jatkaa kiven pyöritystä.

Maitotonkilla tehty keräys ja toiminta oli hajatuotannossa ainoa oikea ja varsin edullinen menetelmä. Myöhemmin maitoautoissa oli monipuoliset järjestelmät, joilla maito imettiin tankkiin ja palautuskuoripiimä toimitettiin takaisin tiloille. Samalla hoitui juuston, voin ja muiden tuotteiden jakelu tilausten perusteella jokaiselle tilalle – autot toivat mukanaan jopa kaupalta tilatut oluet.
Poliittinen peli ja henkilökohtainen johtamishimo kuitenkin tuhosivat monta yksittäistä maito-osuuskuntaa. Siinä sivussa menetettiin  huippumeijereitä ja niiden vientiin  valmistamia huippulaadukkaita juustoja  ja satoja  tuottavia työpaikkoja  per kunta . Olen nähnyt tämän kehityksen läheltä alusta loppuun saakka. Myös puuston jatkuvan kasvatuksen (jk) osalta olette aivan pihalla.
Haluatteko tarkentaa, mikä mättää eniten nykyisessä puuston jatkuvan kasvatuksen keskustelussa tai mitkä käytännön asiat siinä unohdetaan?

Väite harhaanjohtavasta markkinoinnista ontuu, sillä metsätalouden tavoitteena on nimenomaan hyödyntää evoluution nopeimpia taloudellisen tuottavuuden jaksoja. Vaikka luonto tekee omia aukkojaan tuhojen kautta, talousmetsässä prosessia ohjataan optimoimalla puuston pysyvyyttä parasta kasvuvaihetta. Jk kasvatus matkii luonnon kiertokulkua tehokkaasti ja varmistaa parhaan mahdollisen arvokasvun pysyvänä, kun puusto sitoo ja tuottaa euroja  eniten.  Missä on harha?