Jatkuva kasvatus käytännössä.

Meinaatko Perko ohjelmaa Suomi on metsäläinen? Mikä jakso?

Ei ole epäilystä hyvistä hoidetuista metsistä täällä ja luonnossa. Niitä on, eihän sitä kukaan kiistä. Mutta kannattaa pitää esillä myös hoidon puutteessa olevat metsät ja kiistanalaisena pidettävät metsät. Puhutaan helposti tuplatuotoista ja se pätee kaikkialle, myös valtakunnan metsiin. Ei kai kellään ole vara syödä kuormasta ja tyytyä alempiin tuottoihin. Puustopääomat ovat tuplattavissa, on tehostettava metsänhoitoa, se maksaa, mutta myös hoitotavan muutoksilla pyrittävä parempiin tuloksiin.

”….Mitä sekoilua se on, vaadit tasarakenteisia metsiä ja tasarakenteisia luonnon/viljelytaimistoja, jotka ovat mielestäsi hyväksyttäviä, vain jaksottaisen metsänhoidon metsinä ja taimistoina. Ovat tietekin tukikelpoisia ja voit hyödyntää ne omassa metsänhoidossa. Sitä mahdollisuutta jatkuvassa kasvatuksessa ei ole ja tuskin on metsän tuoton kannalta edes tarpeellista….”

Kun Jojottajan vastaus on tällaista sillisalaattia kokonaan kysymyksen vierestä, ”keskustelu” on jonnijoutavaa jaaritusta. Kysymys oli yläharvennuksen tuoton kuulumisesta jaksollisen ansioksi.  Tukikelpoisuuskin on utopiaa.

Kun Suomessa sotien jälkeen siirryttiin laajamittaisesti avohakkuisiin, uudet aukot raivattiin usein metsiin, joita oli aiemmin hoidettu poimintahakkuilla. Tämä tarkoittaa, että alta kaadettiin ne vanhat, eri-ikäiset ja rakenteeltaan monimuotoiset puustot. Kriitikoiden silmissä tämä näyttäytyi historian luonnonmetsien ja hyvin kehittyneiden eri-ikäismetsien riistona eli ”ryöstönä”, jotta tilalle saatiin tasarakenteisia yhden puulajin puupeltoja.
Helsingin yliopiston metsäekonomian professori Olli Tahvosen taloustieteellisten optimointilaskelmien pohjalta tilanne tiivistyy yhteen selkeään kokonaisuuteen.

Jos sotien jälkeen olisi jatkettu metsissä olleella nuorella aluspuustolla ja optimoitu tuotanto jatkuvalla kasvatuksella, metsänomistajien reaalitulo olisi ollut keskimäärin 20–40 % parempi verrattuna toteutuneeseen avohakkuumalliin.

No jos tilanne oli herra Perkon mukaan niin hyvä 40-luvun lopulla, miksi kasvu on nykyään koko Suomessa reilu 100 miljoonaa mottia ja silloin se kasvu oli puolet nykypäivän tasosta.

Kyllä ois surkeita metsiä nykypäivänä jos samalla systeemillä ois jatkettu. Onneksi harsinta tuli tiensä päähän 70v sitten.