Jatkuva kasvatus käytännössä.

Tuo nopeasti on vähintäänkin ristiriitainen termi jk:n kohdalla. Kerrataan vielä, että ko menetelmällä puu kehityy hakkuukypsäksi 100-120 vuodessa ja puita kasvaa vähemmän hehtaarilla verrattuna jaksottaisen menetelmän lukuihin. Jaksottaisen puut ovat myytävissä 45-70 vuodessa. Ei liene sekään pahasta ,että sivutuotteena syntyvälle kuitupuullekin on markkinat. Siitä tehdyistä jalosteista saatava myyntotulo muodostaa 5/6 kaikkien puunjalostustuotteiden viennistä. Tukkipuun osuus on vain1/6.  Siitäkin yli 95 % korjataan jaksottaisella menetelmällä kasvatetuista metsistä.

Ei minua tarvitse oikein kovasti oikaista. Olen itse kirjoittanut joskus ja olen sitä mieltä osittain vieläkin, että ensiharvennus täytyisi ymmärtää viimeiseksi taimikonhoitovaiheeksi, ei niinkään bisnekseen teoksi. Mutta Suorittavan kirjoitukseen sisältyy jotain, joka häiritsee ja vähän mietityttää. 5/6 osaa teollisuuden viennistä tulee kuitupuusta saaduista tuotteista. Hyvä niin, selluteollisuus on tuonut hyvää yhteiskuntaan. Pistää vain miettimään vuosikymmeniä jatkunutta politiikkaa ja metsäntutkimusta. Minkä metsästä saatavan tuotteen kasvatukseen niillä on ohjailtu ja millä hinnalla.? Toisaalla kun metsänomistajat toistuvasti muistuttavat, että kuitupuun reaalihinta on ollut vuosikymmeniä sama, jopa laskenut. Vaatii melkoista uskollisuutta, jopa fanaattista fundamentalismia hyväksyä tämä, jos asia kerran näin on. Ruokkia loputtomasti ulkomaisia osakkeenomistajia ja vuoristoneuvoksia. Sen vielä ymmärtää, jos omaan takkiin ottamisen  perusteena on oma maa. Nykyisten metsänhoitosuositusten, osittain metsälain ja valtion tukipolitiikan vuoksi metsiin kasvaa ensin runsaasti kuitupuuta. Ja korjattavahan sitä on. Mutta viisaampien kannattaisi miettiä, voisiko olla jotenkin toisin. Kannattaako hankkia itselleen kustannuksia ja hirveä työmäärä, että päästään ”lahjoittamaan” teollisuudelle kuitupuuta, josta se tekee 5/6 osan voitoistaan. Etenkin kun siinä ensiharvennuksessa tahtoo mennä nykyisillä menetelmillä jo siinä vaiheessa huomattava osa tulevaa tukkisaantoa kuitupinoon ( Metsäkeskuksen ja omat parinkymmenen vuoden havainnot)

Yrjö Norokorpi arvostelee metsälain muutosesitystä Hesarin mielipiteessä. On sen verran hyvä että kopioin kokonaan.

”Maa- ja metsätalousministeriö on lähettänyt lausunnolle esityksen metsälain muuttamisesta. Tavoitteena on vahvistaa metsien kasvua ja hiilinieluja lisäämällä hakkuissa kasvamaan jätettävän puuston määrää. Esitys jää tavoitteisiinsa nähden vaatimattomaksi ja samalla lisää tarpeetonta byrokratiaa.

Kasvamaan jätettävän puuston vähimmäismäärää nostettaisiin yhdellä neliömetrillä hehtaarilla. Käytännössä tällä on hyvin vähäinen vaikutus, sillä metsänhoidollisesti tarkoituksenmukainen puusto on selvästi lakisääteistä minimiä suurempi. Myöskään jaksollisen eli avohakkuisiin perustuvan kasvatuksen kiertoaikaan ei puututa.

Esityksen ongelmallisin kohta koskee jatkuvaa kasvatusta. Kaikista jatkuvan kasvatuksen hakkuista olisi tehtävä uudistamisilmoitus kolmen vuoden kuluessa hakkuusta sakon uhalla. Sen sijaan jaksollisessa kasvatuksessa vastaavaa ilmoitusta ei vaadittaisi, vaikka hakkuun jälkeen metsään jäisi sama puumäärä. Sama lopputulos johtaisi siis erilaiseen viranomaismenettelyyn pelkästään sen perusteella, millä nimellä hakkuu on ilmoitettu. Tämä asettaa metsänomistajat eriarvoiseen asemaan. Lainsäädännön ei pitäisi perustua hakkuutavan nimikkeeseen.

Aidossa jatkuvassa kasvatuksessa metsään jätetään runsaasti kasvavaa puustoa. Sen suojassa luontainen uudistuminen etenee ilman maanmuokkausta tai viljelyä. Uudistumisedellytykset arvioidaan jo hakkuuta suunniteltaessa, joten erillinen uudistamisilmoitus ei paranna metsänhoitoa. Sen sijaan se lisää sekä metsänomistajien että viranomaisten hallinnollista työtä. Erityisesti valvonta- ja tulkintatilanteet kasvattaisivat kustannuksia ilman, että metsien kasvu tai hiilinielut olennaisesti vahvistuisivat.

Vaikuttaa siltä, että valmistelussa on sekoitettu aito jatkuva kasvatus niin sanottuun peitteiseen metsänhoitoon, jossa käytetään myös suuria pienaukkoja ja jossa uudistamistoimia voidaan tarvita pintakasvillisuuden rehevöitymisen vuoksi. Aidossa jatkuvassa kasvatuksessa tällaiset toimenpiteet ovat tarpeettomia.

Metsälain tulisi olla selkeä ja tasapuolinen ja perustua mitattavaan lopputulokseen. Jos hakkuun jälkeen metsään jää lain edellyttämä puusto, samoja vaatimuksia pitäisi soveltaa riippumatta siitä, kutsutaanko käsittelyä jatkuvaksi vai jaksolliseksi kasvatukseksi.

Nopeimmin ilmastotoimia ja luonnon monimuotoisuutta voidaan edistää lisäämällä aitoa jatkuvaa kasvatusta, jolla pidetään metsät metsinä ja hyvässä kasvussa. Avohakkuu merkitsee aina maaperäpäästöjä ja uudistamista edeltävä hiilivarasto saavutetaan vasta seuraavan kiertoajan lopussa.”

Yrjö Norokorpi, metsänhoitotieteen dosentti, Järvenpää
*

Kannatan itsekin sitä, että kasvavan puuston määrän minimi nousisi jk:ssa selvemmin. Ei tunnu järkevältä vaatia jk-metsässä uudistamisilmoitusta. ”Aito” jatkuva kasvatus ei Yrjön mukaan käytä pienaukkoja. Mutta jos niitä tehdään, lainlaatijan mielestä uudistumista pitäisi valvoa. Onkohan tarpeellista ja hyödyllistä toimintaa tuo? Metsälain tulisi olla selkeä ja tasapuolinen ja perustua mitattavaan lopputulokseen. Kyllä! Lopuksi Yrjön piti vielä moittia avohakkuita; hieman turhaan, kun niitä kuitenkin tarvitaan.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000012114126.html

Norokorven valitus on turhuutta, sillä eihän niin varman menetelmän vahtimisia saati sanktioita tarvita käytännössä.

Vai tarvitaanko sittenkin? Mistä syystä on tullut lähtölaskenta?

Ei taida harsinta tuottakaan paljon mitään jos tarvii verrata neuvostomalliin…vai onko herra kenties sosialisoimassa kaikkien metsät??