Jatkuva kasvatus käytännössä.

Voi  .Puun Haastaja.. Nyt otettiin taikurinhatusta niin iso kani, että korvat katkesivat jo lennossa! 🐇✨

Tämä sinun ”unelmahautajaislaskelmasi” on hieno esitys, mutta siinä unohdettiin se kaikkein pienin yksityiskohta: biologia, aika ja se liike, joka seisoo taas kerran parkkipaikalla moottori sammutettuna. Puretaanpa tämä   ”ihan oikeasti tiedossa oleva” aikamatkustussirkus osiin:

1. Suuri invisible-puu-temppu (Aukko syntyy tyhjästä?)Juha huutaa katsomolle: ”Vuonna 0 aukosta hakattu 24 000 euroa!”Hienoa! Mutta mistä se vuonna 0 tehty aukko siihen pamahti?

Taikuri unohtaa mainita, että sitä 24 000 euron aukkoa on ensin kasvatettu se edellinen 60–80 vuotta. Se ei ole mikään ”vuosi nolla”, se on edellisen sukupolven maaliinpääsy! Sinä et luonut sitä rahaa tyhjästä, sinä vain söit säästötilin tyhjäksi, jonka isoisäsi perusti vuonna 1950.  120 vuoden parinaukon  lupaus on  enempi Uskon ja Toivon  temppuja.

Metsätalouden taloudellisen kannattavuuden on ajanut olemattomiin nimenomaan perinteinen aukkohakkuujärjestelmä, sillä se pakottaa metsänomistajan heti hakkuun jälkeen kalliisiin tuhansien eurojen lakisääteisiin investointeihin polkemaan  maaorjana palkatonta hoitoa ja pysäyttää rahan keskinopeuden vuosikymmeniksi taloudelliseen kuluun taimikon odotusajaksi.

Sitä vastoin eri-ikäisrakenteinen eli jatkuva kasvatus pitää tuotannon jatkuvassa liikkeessä ilman kalliita perustamiskuluja, ja sen kautta saadaan markkinoiden parasta hintaa nauttivaa tuotetta – järeää tukkipuuta – jota on poimintahakkuiden ansiosta lähes jatkuvasti myytävänä aina silloin, kun puun hinta on huipussaan.   Menettelyllä päästään irti metsän valtion avustus järjestelmästä ja saadaan vastaavan verran terveydenhoitoa tilalle.

Sitä vaan ihmettelen, mistä Perko loihtii vuoden 0 ja 12 4000e tukki satonsa.🥸

Muutama kaupunki olisi jäänyt syntymättä kokonaan maahamme ilman metsäteollisuutta. Ei ne kaikki rahat ulkomaille ole karanneet. Hyvinvointimme pohja on rakennettu metsäteollisuuden avulla. Perko olisi nakertamassa ytimenävertäjän tavoin tätä pohjaa toimimattomilla menetelmillään.

Perko tunnusti aiemmin suoraan, että hänestä ei ole metsätöihin . Listaa voisi jatkaa sillä,  että laskentokaan ei ole hänen vahvimpia puoliaan.  Hänen kaavoistaan puuttuu monta keskeistä muuttujaa. Kun niitä ei ole huomioitu,laskelmat ovat arvottomia.

Kolomarauat , pokasahat ja tukkikämpät jättivät Lappiin vain hikiset muistot ja tyhjät kädet, ja vasta UKK ja valtiovallan poliittinen määräys toi ansaitun vanhuuden turvan veteraanijätkille.

Samalla tavalla Nokian loikka vessapaperirullan hylsystä globaaliin tietotaitoon osoitti, että pelkällä bulkkituotannolla ja raa’alla alkutuotannolla maa ei rikastu, vaan tulevaisuus ja varallisuus rakennetaan korkealla osaamisella ja prosessien älykkäällä optimoinnilla. Kun nykyistä aukkohakkuumallia ja sen vaatimaa manuaalista istutusrallia vertaa kehitysmaiden kaivoskuilujen raskaaseen puurtamiseen, nähdään suoraan järjestelmän sokea piste: se sitoo ihmisen ja pääoman alhaisen jalostusasteen pakkotyöhön, jossa kuokat kolisten  raadetaan tänään, jotta ehkä sadan vuoden päästä joku muu kuittaa tilin.

Jatkuva kasvatus kääntää tämän asetelman päälaelleen tekemällä metsätaloudesta Nokian tavoin älykästä informaation ja luonnon omien prosessien hallintaa, jossa raskaat maansiirrot ja orjamainen istutustyö korvataan metsän omalla automaatiolla, ja jossa taloudellinen tulos otetaan irti nopeasti eikä vasta vuosisadan päästä jossain toisessa maassa. Opittu miten moderni metsäteknologia ja ”digitaaliset sensorit” auttavat nykyään ohjaamaan eri-ikäistä metsää ilman sitä perinteistä, raskasta manuaalista raatamista ja metsä tohtoreiden tuskallista ajattelua !