Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 2,481 - 2,490 (kaikkiaan 9,563)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • Jovain

    Se on tuo muutosvastarinta voimallista. Voidaan toteuttaa myös vaihtoehtoista metsänhoitoa, siitä on kokemusta 50-60 luvulta. Ei kuitenkaan pitkältä aikaväliltä sen jälkeen, kun harsintaa eli jatkuvaa kasvatusta alettiin rajoittamaan. 70 luvulla sallittiin vielä poikkeustapauksissa.

    60  luvulla leimattiin saman metsänomistajan metsiä päivä kausia ja suurimpien metsänomistajien metsiä jopa viikkoja. Pienemmät menivät päivässä.

    Siihen aikaan ei eritelty metsänhoitoa, vaan leimattiin mitä vastaan tuli ja metsän kehityksen mukaan. Metsänhoitoa ohjattiin ja leimattiin edelleen kasvatuksen tai uudistamisen hyväksi. Luontaista tai keinollista uudistamista ja avohakuu tehtiin aina kun se oli ajankohtaista ja luontaiselle uudistamiselle ei ollut edellytyksiä.

    Metsänhoitoa ei luokiteltu siihen aikaan, tällä hetkellä luokitellaan 1 lk ja 2 lk ja sen jälkeen avohakkuu. Sen aikaisessa metsässä se ei olisi ollut edes mahdollista. Sitä tarkoitetaan myös kuviotasolla, samaa kuviota oli koko metsä ja hoito toteutui metsän sisällä.

    Näin oli myös puukaupassa, puukauppaa käytiin metsäalueista ja jos eriytettiin, tukit menivät usein eri ostajalle. Toimiva kokonaisuus oli tämäkin.

    Puukaupan ja metsänhoidon lähtökohdista voidaan poiketa tälläkin hetkellä. Niin myös monet tahot tekevät. Vaikeus on siinä, kun on opetettu tekemään vain yhdenlaista puukauppaa ja tekemään vain yhdenlaista korjuuta ja tehdään vain yhdenlaista metsänhoitoa. Eikö houkuttele poikkeamaan?

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kuten edellä jo kirjoitin, kuvio on inventoinnin perusyksikkö ja metsänhoidon käsittely-yksikkö. Jk:ssa voidaan pyrkiä pienten tilojen kohdalla siihen että koko tila käsitellään samalla kertaa, mutta silti tarvitaan kuvioita metsän tilan kuvaamiseen ja sen ennustamiseen. Kannattavuuttakaan ei voi tarkastella, ellei tiedä metsäänsä sitoutunutta pääomaa.

    Puuki

    Semmostahan se kuullemma on ennen ollut , yhtiöt osti ylimetsän hakkuin tietyn tukkimitan täyttävät puut pois ja tähteelle jäi mitä jäi.  Mitäpä siinä kuvioita olis tarvinnut tehdä kunhan tilojen rajat jotenkin oli selvillä.    Siihen ei kannata haikailla takasin vaikka jk huonosti toteutettuna  samantyylistä rusinatpoispullasta-tyyliä edustaakin.

    R.Ranta

    Metsätilan kartoitusta voidaan nykytekniikalla kehittää aivan uudelle tasolle. Esim. maapohja voitaisiin kuvata siten (värin eri aallonpituuksin, liukuen), että yhdellä silmäyksellä saa käsityksen koko tilan maapohjasta. Puusto voidaan kuvata vaikka puun tarkkudella. Nykyinen kuviointi viittaa juuri pakonomaiseen jaksollisen kasvatuksen käsitykseen.

    Aikanaan, kun metsätiloja ostettiin, piti itselle tehdä omia väritettyjä karttoja helpottamaan arviointia metsässä. Nykyään tilanne on toinen, kun karttamateriaali, ilmakuvat jne. ovat sentään  huomattavasti kehittyneet ja kätevästi saatavilla.

    Toisenlainen ajattelu tietysti johtaa siihen, että hakkuumiehen ymmärrys (joka metsässä ratkaisuja tekee) taloudesta ja metsäekologiasata pitää olla aivan uudella tasolla. Alaharvennusta ja aukkoa osaa tehdä kuka tahansa. Mehtäukon kauhistelun hyvin ymmärrän. Metsää kasvatetaan nykysysteemillä lähinnä puunkorjuun yksinkertaisuuteen keskittyen.

     

    R.Ranta

    Täällä vakioporukka päivystää ja ampuu välittömästi alas kaikki, jotka vähäkin viitta johonkin muuhun kuin aukkoihin ja alaharvennuksiin. Mitään ei saa muuttaa ja kaikki kehitysehdotukset ovat ehdottoman tuomittavia. Siitäkin huolimatta, että metsäala on ennen kokemattomassa murroksessa, jolle emme yksin mahda mitään. Sitä ihmettelen, mistä tuo motivaatio kumpuaa ja mitä tämä porukka elääkseen puuhaa.

    Toisaalta ihmettelen tavattomasti, kuinka kauan poliittisella rintamalla muut puolueen katsovat vihreiden puuhasteluja hallituksessa.

    Rane

    ”ampuu välittömästi alas kaikki, jotka vähäkin viitta johonkin muuhun kuin aukkoihin ja alaharvennuksiin.”

    No ei täällä ole mitään ”vähänkin viittaavaa”ole alasammuttu.Melkein kaikilla taitaa olla kokemustakin vähintään koivun alle tulleen kuusikon kasvatuksesta.Alas on sitten  toki ammuttu avohakkuiden kieltäminen ja yhteen metsänhoitomenetelmään pakottaminen.Myöskään väärin perustein tapahtuva mainonta sekä taloudellisuuden kehuminen ilman konkreettisia laskelmia ovat saaneet kyytiä.Btw.niitä laskelmia ei ole vieläkään näkynyt?

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    En ainakaan itse tunnusta ampuneeni alas jiikoota sinänsä, vaan kyllä sitä voi käyttää aina kun puuntuotanto ei ole se ykkösasia. Jos se on, sitten kannattaa käyttää harkiten – niissä kohteissa joissa on siihen sopiva puuston rakenne.

    Jiikoossa mietityttää lähinnä metsän uudistumisen onnistuminen. Metsänhoitotieteessä turvataan onnistuminen yleensä muokkaamalla maa ja jättämällä siemenpuita, kylvämällä tai istuttamalla. Jatkuvapeitteisestä metsästä nämä jäävät pääosin pois ja valoilmastokin on taimille huono paitsi pienaukossa. Kaikki tämä oletettavasti heikentää uudistumista.

    Siksi tarjosin vaihtoehdoksi sitä, että ei pyrittäisikään jk-hakkuilla metsän uudistumiseen vaan syntyneiden puiden tukkiosuuden maksimointiin. Käytännössä siis 1-2 poimintahakkuuta ja sitten päätehakkuu.

    Puuki

    Dronekuvauksien perusteella tehdyt ms:t on ongelmallisia juuri siinä, että kuvion rajat ei tule tsekattua tarpeeksi hyvin. Kesäkorjuu- ja talvikorjuukelpoiset jää helposti erottelematta.  Joten kehittämistä riittää edelleen eikä olla vielä tarpeeksi edistytty digitaalisen tiedon keruussa ja koostamisessa koska maastossa niiden suunnitelmien pitää toimia  eikä vain paperilla.

    Kannattaavuuslaskelmiin ei kannata tuoda ylimääräisiä käytännössä huonosti toimivia oletuksia  vaikka kuinka tekisi mieli mainostaa samalla vähän oman firman ”tuotteita”.  Ne ei mene läpi , jos esim. optimoinnit  ei ole tehty tasapuolisesti eri vaihtoehtojen välillä.

    Harvempi ”tieteen harjoittaja”  taitaa koettaa kuitenkin ampua alas koko jk:n menetelmänä.  Ei kannata yrittää ampua alas tasaikäistä metsänkasvatustakaan puutteellisilla argumenteilla  esim. alaharvennuksen tekemisen jatkuvasta käytöstä.

    Metsuri motokuski

    Kyllä kai täällä on lähtenyt kädenvääntö siitä että jk metsänomistajat ovat väittäneet että se on ylivoimainen ja kustannustehokkain hakkuutapa puutilin kannalta. Minusta jokainen saa kasvattaa puitaan niin kuin haluaa. Se että motomiehet eivät osaa jk metsiä hakata on puppua. Uskon että moni metsänomistaja ei ymmärrä jk metsien hakkuusta senkään vertaa.

    Tolopainen

    Kyllä, me olemme reiluja, vihreät voi tehdä omistamissaan metsissä mitä tahansa suojelutoimia ja jk kelpaa myös, mutta ei joka paikkaan. Eikö tuo suojeluvelvoite täyty, kun vihreät suojelee omat metsäsänsä. Muut voivat keskittyä tuottavampaan puuntuotantoon.

Esillä 10 vastausta, 2,481 - 2,490 (kaikkiaan 9,563)