Jatkuva kasvatus käytännössä.

Voisi lisätä jk:n osalta sen, että pakonomainen käyttöön ottoa on ajettu kuin käärmettä pyssyyn valheellisen viherlasien läpi. Tälläkin voorumilla on tuotu esille monin eri kääntein niin kotimaista kuin ulkomaista tutkimustietoa, joilla tuota kumotaan niin ilmaston kuin kannattavuuden näkökulmasta. Lisäksi se on sekavainen, vaikeasti hallittava,kerralla laajojen alojen käsittelymuoto, jossa riskit lisääntyvät moninkertaisiksi tasaikäiseen verrattuna.

Tällaisen kaupittelu saati pakottaminen poliittisesti on edesvastuutonta.

Kyllä se vaan A. Jalkanen on oikeassa. Tapion metsänhoidon ohjeet kertoo miten metsiä pitäisi hoitaa. Metsän omistaja sitten päättää miten metsiään hoitaa. Pakkohan ei ole hoitaa mitenkään jos niin itse haluaa. Tavoitteitakin on joka lähtöön, joillakin ei mitään tavoitteita metsän suhteen. Aika turhaa täällä palstalla vängätä jonkun puolesta tai vastaan. Tai ei ihan turhaa jos saa jonkun perehtymään ja ottamaan selvää tutkitusta tiedosta. Vaikkka ihan lukisi Tapion ohjeet kokonaan..

On hyvä, että puhutaan eri menetelmien yhdistämisestä. Kas näin on päästy ajatuksen tasolla jo n. 10 vuoden päähän nykyhetkestä eli aikaan, jolloin metsälaki uusittiin. Tällöinhän oli tavoitteena mahdollistaa eri menetelmien käyttö. Vihreille se ei kelvannut, kun piti alkaa puhua avohakkuukiellosta, mutta onneksi näitä hybridinäkökulmia esitetään yhä enemmän ja usein myös täysin vakavasti otettavista lähteistä. Ei viitsittäisi nyt keksiä pyörää uudestaan, kun meillä on jo pyöreän muotoinen pyörä. Herkästi siitä tulee neliskanttinen, jos nykyinen ei kelpaa.

Sen verran voisi olla tarvetta keskustelun termejä tarkentaa, jo avohakkuukieltoesityksestä valiokunnan antaman lausunnonkin takia, että luovuttaisiin termistä jatkuva kasvatus ja korvattaisiin se erirakenteisen metsän kasvatuksella. Jatkuva kasvatus on jatkuvasti peitteinen, mutta koska tavoitteena on käyttää kulloiseenkin tilanteeseen parasta menetelmää, jatkuva kasvatus kokee ennemmin tai myöhemmin päätehakkuun ja muuttuu jaksolliseksi. Tästä seuraa se, että kaikki metsäni ovat jk:ta, kunnes teen avohakkuun. Sen jälkeen alan taas jatkuvan kasvatuksen. Koska tässä termikikkailussa ei ole järkeä, hoidan osaa metsistä erirakenteisena, osaa tasarakenteisena ja hakkuut miten parhaaksi koen. Erirakenteisen sekametsän harvennus voi johtaa tasarakenteiseen yhden puulajin metsään.

Jostakin luin että jatkuva ksvatus ei toimi  luonnon metsissä, totaalinen metsäpalo keskimäärin 600 vuoden välein, tarkoittanee latvapaloa,  kenttämaan palo jonkun sadan vuoden välein että se siitä jatkuvuudesta.  Onhan se jonkinmoista jatkuvaa kasvatusta jos kiertoaika on vaikkapa 150 vuotta, ja jos metsää riittää niin enemmänkin verrattuna nykyiseen noin 50 vuotiaitten metsien avohakkuisiin, pikakiertoseen metsätalouteen.  Toisaalta voihan se olla taloudellisesti ihan järkevää kasvattaa vieläkin nopeammalla kierrolla keskittyen pelkästään energiapuun kasvatukseen ja täydelliseen luonnolliseen uusiutumiseen kolmenkymmenen vuoden kiertoajalla. Onkohan eukan kasvatus ikuista jatkuvaa kasvatusta kun se hyvin uudistuu kantovesoista eikä tee juurivesoja?  Kerran Portugalissa lomalla ollessa eksyin vuokra autolla ajellessa eukametsään ja hyvällä tuurilla selvisin ajoissa pois ennenkuin poltto aine loppui, sieltyä tämä omakohtainen havainto eukan kasvatuksesta,  kannot oli paksuja ja niistä oli ylimääräiset vesat aikanaan poistettu.

Metsäpaloista puhuttiin juuri Metsätieteen päivillä. Meillä kuusi kyllä kuolee metsäpalossa mutta mänty usein ei. Luonto ei tee isoja avoaloja kovin usein. Sitä tilannetta vastaisi esimerkiksi Paula-myrsky, keskieurooppalainen kaarnakuoriaistuho tai Kanadassa vuoristonilurihyönteisen tekemä totaalinen tuho.