Jatkuva kasvatus käytännössä.

On myös niitä joille ei kannattavuus näytä merkitsevän paljonkaan kunhan  selluteollisuus saa haluamansa.  Nuo 10 vuotta sitten alaharvennetut vahvat kuusikot nyt ilman alikasvua ova sitä johon voi inspiroida uutta? ja  ovat mainioita sijoituskohtia.

Metsälehden uutisista Tahvosen kommentti: ”Jos alikasvosta sen sijaan on, metsä on eri-ikäisrakenteinen ja puulajeja useita, kannattavuusoptimointi voi antaa ykkösvaihtoehdoksi jatkuvapeitteisen käsittelyn.”

Jälleen kerran tartun jatkuvan kasvatuksen aikaperiodiin. Kuten kaikki tiedämme, jatkuvassa kasvatuksessa vain kuusi voi taimettua ja kasvattaa laadukkaan rungon. Kun tuota on pari harvennuskertaa tehty, on meillä käsissä kuusikko, jossa ei siis enää ole useita puulajeja. Tuon kuusikon alla uudet taimet kasvavat tuskastuttavan hitaasti tai vaihtoehtoisesti metsä pitää hakata todella harvaksi. Silloin kasvukin romahtaa eli ratkaisu sekään ei ole. Kuusen siemenpuuasentoon hakkaaminen on jo ajat sitten todettu epävarmaksi menetelmäksi, turha sitä pyörää on uudestaan keksiä.

Siksi pitäisi puhua erirakenteisen metsän kasvatuksesta, ei jatkuvasta. Tahvosen mainitsema edullinen lähtötilanne toimii niin kauan, kun sekapuustoa on päällä ja kuusen taimet alla kasvaa tyydyttävästi. Mutta tuo tilanne ei säily, joten jatkuvalla ei ole jatkuvuutta. On siis ihan ok hyödyntää edullinen tilanne ja pidentää jaksollisen kasvatuksen kiertoaikaa hyödyntämällä erirakenteinen vaihe, mutta osoitus jatkuvan kasvatuksen käyttökelpoisuudesta se ei ole. Se on se Pukkalan hybridimalli.

Tai jos puhutaan jatkuvasta kasvatuksesta, pitää kertoa sen elinkaari rehellisesti. Uutisen kuvan kuusikossa ennuste on mielestäni erittäin heikko. Tuuli kyllä harventaa kuusikkoa, mutta taimet ei kohtuullisessa ajassa synny ja/tai kasva korvaamaan tyhjäksi jääneitä kohtia.

RR: ”Jos määrän tuottaminen alkaa rajoittaa kannattavuutta, niin silloin tavoite ei ole kannttavuus, vaan määrän tuottaminen ja se tarkoittaa eri olosuhteissa hyvin erilaisia asioita.”

Kyllä. Jostain syystä korostat asiaa aivan kuten kannattavuus ei voisi syntyä määrän tuottamisesta.

”Sinäkin uuden metsän ostamista pohtiessasi pyrit selvittämään nettonykyarvon – näin olen ymmärtänyt.”

Kyllä. Puustoarviota käytän vain puustotietojen selvittämiseen, en hinnoitteluun. En tiedä, millä korolla puusto on puustoarviossa hinnoiteltu.

”Jos maapohjan, taimikon arvoja ja odotusarvokertoimia katsotaan Tapion taskukirjasta, niin kyllä pitäisi tietää, millä korolla arvoihin on päädytty. On mieltä vailla, jos Lapissa maapohjan arvoa lakettaessa käytetään eri korkoa kuin Etelä-Suomessa jne. Kuitenkin jostakin minulle käsittämättömästä syystä näet Gla metsänhoitoon investoinnin eri tavalla, vaikka täsmälleen samasta asiasta on taloudellisessa mielessä kyse.”

En ymmärrä, mitä tarkoitat erilaisella investointiin suhtautumisella. Minusta painotan sinua enemmän biologiaa, koska sieltä saadaan lähtöarvot kannattavuuslaskelmille. Sen verran luotan näppituntumaani, että jos puuston kasvu romahtaa luonnonvastaisten hoitomenetelmien seurauksena, en jaksa uskoa sen olevan tuottavuuden suhteen edullinen tilanne.

”Olen ymmärtänyt sinun voimakkaasti korostavan massan tuottamisen tärkeyttä. Aika näyttää, mihin tämä hiilikysymys meitä ajaa metsänhoidossa kannatavuudenkin suhteen.”

Hiilikysymystä en varsinaisesti ole ajatellut tavoitteena, vaikka se tuleekin ikäänkuin kaupan päälle hyvin kasvavassa metsässä ja siten antaa selkänojaa keskusteluissa vihreiden kanssa. Mutta kun käytössä on tehokkaat menetelmät, laadukkaan massan kautta kannattavuus syntyy. Ostajat ovat kiinnostuneita puustoisista leimikoista, joissa korjuukulut ovat alhaiset eli kantohinnat ovat mahdollisimman hyvät. Massa ei siis ole itseisarvo.

”Tulevaisuutta emme tunne, mutta ei meidän kuitenkaan pidä liioitella nettonykyarvoa laskettaessa kaukana tulevaisuudessa olevaa virhearviota. Mitä kauempana virhearvio on, niin sen pienempihän on myös sen vaikutus nettonykyarvoon. Ei taloustieteissä tunneta  mitää muuta parempaakaan tapaa.”

Samaa mieltä. Ellei kannattavuuslaskelmia jollain oletuksilla tee, mihin toiminta perustuu? Kenties Tapion tekemiin laskelmiin, joissa on käytetty tasan samoja periaatteita, ja näistä menetelmistä jalostettuihin suosituksiin. Eli vaikka ei aiheesta olisikaan kiinnostunut, tietämättään noiden laskelmien varassa saattaakin toimia.

”Kun minäkin katson esim. metsään.fi palvelusta jonkun kuvion päätehakkuuehdotusta, niin pitäisihän minun tietää, mihin tällainen johtopäätös perustuu. Mikä on johtopäätöksen taustalla (mihin korkonäkemykseen johtopäätös perustuu jne.) vai pitäiskö minun vain sokeasti luottaa. Täytyisihän minun tietää esim. kuvion suhteellinen arvokasvu, että voisin sitä verrata omaan korkonäkemykseen tai            -tilanteeseeni.”

Tuo on samanlainen ongelma kuin tilakauppojen puustoarviot. Varmasti jokin ajatus niissä on, mutta kun ei tiedä mikä, vaikea tällaiseen tietoon on ottaa kantaa.

Suhteellisen arvokasvun laskelman saa vaikka joka kuviolle mutta ei se ilmaiseksi pyytämättä tupsahda näkyviin esim. metsään.fin tiedoista tai ms:sta.

Tapion mallit on ymmärtääkseni yleensä laskettu 3 %:n korkokannalla. Norm. käytetään 3-5 %:n korkokantaa metsätalouden kannattavuuslaskelmissa.  Ei ole kovin realistista käyttää esim. 10 %:a.    Paras mahdollinen %:aalinen tuotto kun ei ole aina paras vaihtoehto kannattavuuden kannalta metsänkasvatuksessa vaikka niin voisi luulla.   Mitättömillä kuluilla saadaan ehkä muutama puu/ha kasvamaan kovalla tuotto%:lla mutta mitään hyötyä siitä ei tal. mielessä  ole koska kasvupaikan tuottopotentiaali jäisi silloin käyttämättä.

Minkälaisella arvokasvuprosentin vaihteluvälillä metsäsi ovat tällä hetkellä R.R?