Jatkuva kasvatus käytännössä.

Tämä aihe sisältää 15,428 vastausta, 146 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 7 tuntia, 44 minuuttia sitten Perko toimesta.

Esillä 10 vastausta, 2,801 - 2,810 (kaikkiaan 15,428)

1 2 3 … 280 281 282 … 1 541 1 542 1 543

Jatkuva kasvatus käytännössä.

Lähetetty: 15.2.2021, 16:53
Merkitty: Jatkuvaa puun myyntiä metsästä

Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

Tekijä
Berza

Teema Metsänhoito

Visakallo 8.12.2021, 06:49

Timpan linjoilla ollaan. Jos aikoo välttämättä yläharventaa ja siinä vielä onnistuakin, pitää ainakin varmistaa:

1. Alue on joka suunnalta tuulelta suojassa.

2. Se ei ole puhdas kuusikko.

3. Maapohja on sellainen, ettei juuret ole aivan pinnassa.

4. Puusto on täysin tervettä.

5. Hakkuussa ei saa tulla maapohjaan ja puihin lainkaan korjuuvaurioita.

A.Jalkanen 8.12.2021, 08:28

6. Jäävillä puilla pitää olla riittävä latvus. Harvassa kasvaneessa metsikössä siis parempi onnistuminen.

Jätkä 8.12.2021, 08:57

Anneli. Mutta kun jatkuvasti harsivat pyrkivät tekemään tilin vain tukkipuita myymällä. Silloin jäävät puut ovat poikkeuksetta matalampia, eli välipuita. Niissä ei välttämättä ole riittävää latvusta (50 % pituudesta) – jos olisi, niin puusto on jo niin harvaa, että jos sieltä hakataan suurimmat pois siinä mielessä, että alue taimettuu, on hakkuu nimeltään suojuspuuhakkuu, joka yleensä ei ole koskaan onnistunut.

A.Jalkanen 8.12.2021, 09:13

Jaa-a. Minusta taimettumisen odottelu on ollut jk-menetelmän suurin ongelma, ja sille etsin vaihtoehtoa. Pitäisi kokeilla käytännössä että näkisi mitkä kombinaatiot voivat toimia.

Puhdas kuusikko on liian pimeä latvusten vihreinä pysymisen kannalta. Jos yläharvennusta aikoo kokeilla, auttaa jos sen huomioi jo taimikonhoidossa ja enskassa, eli kasvattaa harvemman pään sekametsää. Männikössä ja koivikossa voi myös tehdä yhden yläharvennuksen.

Timppa 8.12.2021, 09:52

Männikössä ja koivikossa voi myös tehdä yhden yläharvennuksen.

Voi tehdä laatuharvennuksen. Siis pienimmät ja suurimmat puut pois. Pienimmät männyt ja koivut eivät koskaan kasva kunnon puiksi. Niin paljon olen niitä katsellut.

Kovin suurta logiikkaa en näe, että kasvattaisin metsän harvana, jotta saisin tehdä yläharvennuksen. Mieluummiin koko ajan täystiheänä. Silloin uudistaminen on helppoa. Ei ole vesakko tai heinäongelmaa.

Tomperi 8.12.2021, 10:22

Ehkä se tuota jatkuvankasvatukseen oorientoitumista häiritsee eniten se että ajatusraknnelma on juuttunut kuviokeskeisyyteen. Mielestäni paljon ymmärrettävämmäksi jatkuva kasvatus tulee kun ajattelee siten ettö jatkuvan kasvatuksen kohhde muodostuu useista eri ikäluokista, useista eri ravintisista kohteista , puulajeilla erilaisia kiertoaikoja jne. Pinta-ala voisi olla mieluummin 10 ha tai enemmän, hakkuut toistuat usein ja aina talvisin, ja jos joku osa ei uudistu niin sitten viljellään. Esim 10 hehtaarin kohteella hakataan joka kolmas vuosi 100 kuutiota Tietysti jos merkittävästi jaloja lehtipuita joiden kiertoaika 200 vuotta niinsillä voi olla hakkuuintessiteettiä vähnetävä vaikutus mutta antaa ajan myötä enemmän tuloja

Jovain 8.12.2021, 10:40

Puuki: ” Ei se luont. uudistaminen onnistu nykytyylillä, jossa tehdään esim. yht. äkkiä jk-hakkuu ns. pystymetsään. Se onnistuu vain teoriassa hyvin”.

Täällä kirjoitetaan sivutolkulla mallin toimimattomuudesta. Uskotaan kuitenkin kysyksessä olevan jatkuvan kasvatuksen. Eihän se sitä ole, kun jaksottaiseen tasaikäiseen metsään toteutetaan jatkuvan kasvatuksen elementtejä.

Pitäisi sisäistää, mitä alan tutkijat ja alan toimijat tarkoittavat jatkuvalla kasvatuksella. On lähinnä eri-ikäismetsän kasvatusta, joka kestää huomattavasti paremmin esim. myrskytuhoja vastaan ja on uudistettavissa paremmin sieltä avovaiheen ja nuorien metsien kasvatuksen kautta. Ellei syystä tai toisesta ole valmiina varttuneissa metsissä.

aegolius 8.12.2021, 10:40

>jos joku osa ei uudistu niin sitten viljellään

osa = kuvio? Ensin unohdetaan pyörä ja sitten keksitään se uudelleen.

>Esim 10 hehtaarin kohteella hakataan joka kolmas vuosi 100 kuutiota

Ja tämä kymmenen kiintoa per hehtaari poimitaan ja keräillään tietysti 70 €/m3 pystyhinnalla?

Evakonpoika 8.12.2021, 11:15

Jatkuvassa useampi kehunut hakkuun jälkeistä ajourien taimettumista,näin varmaankin on,mutta mitä tehdään seuraavassa hakkuussa 15 vuoden päästä ?Ajetaanko yli vaiko uudet urat jolloin tukki prosentti ja arvokasvulaskelmatheittävät häränpyllyä.100 kuution leimikkoon joka kolmas vuosi tuskin saadaan asiallisia tarjouksia.Uudistushakkuuta kertoi eräs motokuski yhden moton hakanneen vuorokaudessa 900 mottia,kuution puilla ei pitäne edes kiirettä.Hakkuu voidaan tehdä melkein koska tahansa,jos tiestö kunnossa.Tehtaiden toiminnan ja globaalin kilpailukyvyn kannalta lähes ympärivuotiset hakkuut ovat välttämättömyys.

A.Jalkanen 8.12.2021, 12:04

Nyt meni kuppi nurin! Lukiija HS:ssä ihannoi samassa kirjoituksessa jatkuvaa kasvatusta ja vieraslajeihin perustuvia puupeltoviljelmiä!

”Maailmalta nähdään myös erehtymättömän selvästi jatkuvan kasvatuksen monipuoliset edut. Moderneissa kestävän metsäviljelyn maissa mitään avohakkuuseen edes tavallaan viittaavaa nähdään vain kapeissa vyöhykkeissä joita voidaan parturoida sen verran ettei esimerkiksi eliöstön hyppääminen vyöhykkeen yli juurikaan vaikeudu.
Meillä Suomessa vain ollaan yksinkertaisesti pudottu junasta metsäosaamisen, erityisesti kestävän kasvatuksen ja korjuun osalta. Surullista mutta täysin todennettavaa katsoessa modernia metsänhoitoa Tasmaniassa, Uudessa Seelannissa, Chilessä ja esimerkiksi Uruguayssa missä sielläkin vähin äänin viljellään suuria aloja Radiata mäntyä kestävästi. Meillä puhutaan vaan maan eucalyptuspuusta ja sen osuudesta koska suomalaiset metsäyhtiöt menivät Uruguayhin tuottamaan lyhytkuituista halpasellua kartonkia ja pakkausmateriaaleja varten. Itse vierailin Uruguayssa kotoperäisen Fanapelin sellu ja paperitehtaalla La Plata alueella etelä rannikolla Montedideosta länteen tunnin verran. Tietysti olen käynyt myös suomalaisten selluseudulla joen varrella.
Tosiasioiden tunnustaminen on Suomessa erittäin vaikeaa. Sen ääni aina jää idioottimaisen ja lyhytnäköisen ahneuden alle”

Kommentoin.

On hieman ristiriitaista ihannoida samassa mielipiteessä jatkuvaa kasvatusta ja vieraslajeihin perustuvaa puupeltoviljelyä. Eukalyptus on kotoisin Australiasta ja radiatamänty Kaliforniasta Yhdysvalloista. Näiden viljelyä selluntuotannon tarpeisiin ei voi mitenkään nähdä kestävänä eikä monimuotoisuutta suojelevana.

Pohjoismainen metsätalous on aivan päinvastaista: se pohjautuu kotimaisiin puulajeihin ja niiden luontaiseen uudistumisdynamiikkaan. Tärkeimmistä kaupallisista puulajeistamme mänty ja koivu ovat valopuulajeja ja vain kuusi puolivarjossakin menestyvä.

Jos pitäydymme pelkästään jatkuvassa kasvatuksessa, saadaan koko ajan enemmän kuusta metsiin ja enemmän ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä, kuten kuivuus ja kaarnakuoriaiset. Kuuden suosimisen tulos nähdään jo nyt Etelä-Ruotsissa ja Keski-Euroopassa karmeina tuhoina ja etelämpänä ollaankin pyrkimässä nykyään sekametsiin. Täällä sen sijaan ajetaan kuusettumisen jatkamista!

Tilannetta pahentaa meillä holtiton hirvieläinpolitiikka: Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla erityisesti valkohäntäpeuran kannan kasvu ja joillakin alueilla etelässä myös liian suuri hirvikanta estää järkevän puulajivalinnan. Toisin sanoen väärä hirvieläinpolitiikka haittaa sekä ilmastokestävää että monimuotoisuutta edistävää metsätaloutta. Mikä puolue ottaisi kopin tästä?