Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

  • Tämä aihe sisältää 15,002 vastausta, 144 ääntä, ja päivitettiin viimeksi sitten jupesa toimesta.
Esillä 10 vastausta, 2,921 - 2,930 (kaikkiaan 15,002)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • Jovain Jovain

    Keskustelussa on perusteltu metsänhoidon siemen/suojuspuu vaihtoehtojen toimimattomuutta. Sen mukaan taimistoista ei muodostu riittävän hyviä, joudutaan täydentämään.

    Mistä syystä avattiin vielä lisäikkuna jatkuvalle kasvatukselle. Oliko hyvitys tai vastakompensaatio avohakkuiden avaamiselle tai päinvastoin?

    Ettei vaan jatkuvan kasvatuksen vaihtoehto ole taimistoissa ja nuorissa metsissä, ei niinkään jaksottaisessa metsänhoidossa. Jaksottaisessa metsänhoidossa on toimiva kriteeristö, miksi ei käytetä sitä ja hoideta siirtymää jatkuvaan kasvatukseen sitä mukaa, kun hoitomuodon mukaisia metsiä syntyy.

    Tämän tyyppisestä hoitomuodosta on kokemuksia 50-70 luvulta, ennen kuin jatkuva kasvatus hoitomuotona suljettiin ”lopullisesti”. Ymmärtääkseni Pukkalan vapaamuotoinen malli täydentää tätä edeltävää aikaa ja Lähteen erirakenteiset metsät. Näiden vastapainoksi luotiin jonkinlainen ”illuusio”. Luultiin, että jaksottaisella metsänhoidolla voidaan hallita jatkuvaa kasvatusta.

    Puuki

    Niin mikä ”illuusio” ?   Illuusio luotiin paremminkin jk:n kaikinpuolisella ylistämisellä.    Yläharvennus ja 2-jaksoinen kasvatus, luont. uudistaminen eri keinoin on ollut mh:n keinorepertuaarissa jo aikoja sitten.  1900-luvun ja sitä ennen tapahtuneet harsinnan haitat oli nähtävissä metsissä (ja on vieläkin monin paikoin) jo paljon ennen nykyaikaa.

    Perko

    A  J , mie oon tuohon Remeksen kirjoitukseen vastannut jo aiemmin.  Oletan hänellä olevan hyväpalkkainen ”tehtävä” . Annetut puun hinnat antaa ymmärtää, että joku on tilannut tuon kirjoituksen.   Silloin  -90 luvulla sanoivat kommarien joukosta kuuluvan suhinaa kun tuulitakit pyörähti ympäri.   On tuo Remeksenkin viitta hieman hulmahtanut.

    Aarre : R. Remes ” ”Lehtiä lukiessa huomaa, että keskustelijat puhuvat usein eri asioista. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus ei ole uusi asia, sitä on tehty iät ajat.”

    Henkilökohtaisesti Remes on sitä mieltä, ettei jatkuvaa ja jaksollista kasvatusta tulisi asettaa vastakkain. Molemmille on sijansa. Sopivin metsänkäyttötapa tulisi puntaroida metsikkökohtaisesti niin, että samalla otetaan huomioon maanomistajan toiveet ja arvot.

    Tässä kohtaa metsäammattilaisilla olisi hänen mukaansa petraamisen paikka.

    ”Ei pidä teettää hakkuita suoraviivaisesti tietyn mallin mukaan vaan keskustella metsänomistajan kanssa niin, että hän varmasti ymmärtää, mitä tulee saamaan.”

    ”Karmein tilanne on se, jos metsänomistaja on jälkeenpäin täysin pettynyt hakkuun tulokseen.”      Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/18. ”

    Puukin pohdintaan  hieman etymologiasta: Haana on vanha nimi kaskeamisen jälkeen syntyneestä metsätyypistä. Se on heinittyvää hakamaata jossa karja laiduntaa eikä kasva tukkipuita eikä paljon muutakaan puuta. Tuolla Kaakkois-Suomessa sanovat etteihän äijällä ole asiasta haanaakaa, tarkoittavat, että  kertoja on ”ihan pihalla”. Nuo muutamat kuvaukset Timpan metsistä  sopisivat hyvin tuohon haana luokitukseen. Niissä ei ole ollut jk metsän kanssa mitään tekemistä ja ihmettelen miksi hän tunkee aina niitä tänne.  Lisää historiaan palaan myöhemmin toisessa ketjussa.

    Jovain Jovain

    Harsinta sen varsinaisessa merkityksessä suljettiin harsintajulkilausumalla -48. Nyt harsinta on pitkän ylimenokauden jälkeen avautumassa. Niin väitän, että jatkuvan kasvatuksen avaamisen jälkeen 2016, harsinta on tarpeettomasti avautumassa jaksottaisessa metsänhoidossa ja olisin sitä mieltä, että vaatii tarkastelua. Jatkuva kasvatus on tässä mielessä omassa karsinassaan ja avautuu eri tavalla.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jovain ilmeisesti ymmärtää näin: harsinta = poimintahakkuu kun ei ole taimia ja jiikoo = poimintahakkuu kun on taimia. Joku voi kuitenkin tehdä poiminnan ja odottaa että taimia syntyy, joten näiden välinen ero on olematon.

    Jiikoo on tosiaan käsitelty perinpohjaisesti. Jospa antaisi ajan kulua ja odottelisi käytännön kokemusten karttumista. Menetelmä on oikeastaan ollut vaihtoehto vasta 7 vuotta!

    Rukopiikki

    Itse suunnitellut reilu satavuotiaaseen kuusi mänty sekametsään, että parhaat männyn valtapuista ja lisävaltapuista pystyyn. Suurin osa jäävistä valtapuita. Kuuset pois. Moni tekisi sellaiseen yläharvennuksen, mutta eihän sillä pelillä ole metsissä oikein järeitä mäntytykkeja koskaan. Se jos saa sitten olla 50-100 vuotta pystyssä niin siinähän on jo ihan hyviä hirsipuitakin.

    jees h-valta

    Rukopiikkikö ihan hirsipuuta. Ei kai kannata, et kuitenkaan elä muutenkaan niin kauaa että niistä männyistä niitä 50-100 vanhoja edes tulisi. Mutta todellisuudessahan hirret ovatkin nykyään 40-60mm vahvoja joten mihinkä niitä vanhoja mäntyjä tarvitaan?

    Jovain Jovain

    AJ: Ajankohtaisia kysymyksiä ovat joka tapauksessa, harsinta on ihan yleinen tapa toimia nykyisessä metsänhoidon tilanteessa. Liittyy metsänhoidon agendaan, kun jaksottaista metsänhoitoa ollaan muuttamassa lakirajojen kautta jatkuvaan kasvatukseen.

    Ei, ainakaan omassa toiminnassani tule kysymykseen, että jaksottainen metsä hakataan lakirajoille ja jäädään odottamaan taimettuuko vai ei. Kysymys on metsänhoidon tuhlauksesta, ainakin siinä tarkoituksessa mihin sillä pyritään. Kysymys on metsien parturoinnista ja todennäköisin vaihtoehto on, että hakataan aukeaksi.

    Tilanne on toinen, jos metsässä on taimisto tai on nuori metsä kehittymässä. Käytän hyvin mielelläni harsintaa niiden vapauttamiseen, antaa tilaa metsän uudistumiselle. Tuskin sekään on ratkaisevaa tallaisessa monimuotoisessa metsänhoidossa, oliko kysymys jatkuvasta kasvatuksesta vai jaksottaisesta metsänhoidosta.

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Olen samaa mieltä Jovain, luulisin…

    Puuki

    Kun tästä jk:sta on keskusteltu vasta niin vähän, niin lisään vielä semmosen asian , että hitaasti lähtee kasvuun ja kasvaa tosiaankin taimet kuusikon alla . 33 v sitten puistoasentoon harvennetun kuusikon alla on nyt  2-3 m mittaisia ku-taimia.  Ei ihan pääse 20 v. välein aina uusia tukkipuita korjaamaan.

    PS Tuota voi verrata vastaavan kasvupaikkatyypin ist. kuusikkoon joka on 5-6m pitkää 12 v:n kasvatuksen jälkeen. Sieltä on myyty myös joulukuusia pystyyn jonkin verran.  Uuden metsän aikaansaamiskulut (viljely + varhaishoito) nollautui sillä.        Eli pääsääntöisesti jk:n pitää hakea oikeutuksensa ihan muualta kuin sen kiertoajan tuottavuudesta verrattuna tasaikäiseen kasvatukseen. Usein monesta muustakin syystä kuin kasvu-ja tuottoeron takia.   Joskus silti voi puoltaa paikkaansa yhtenä  lisänä monipuolisia toimintavaihtoehtoja.

Esillä 10 vastausta, 2,921 - 2,930 (kaikkiaan 15,002)