Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 3,041 - 3,050 (kaikkiaan 14,967)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • aegolius aegolius

    >antoi ymmärtää että käytännössä realisoituva uudistumis-  ja metsätuhoriskikään eivät välttämättä tee jiikoota kannattamattomaksi menetelmäksi.

    En tiedä oliko tuo ”kannattamaton” tuossa varmasti oikea käsite. Jos oli, niin :D. Eihän sellainen mihin ei panosta mitään (ei uudistuskustannusta, ei taimien valintaa, ei mitään) mene teoriassa koskaan kannattamattomaksi, jos sieltä vuosikymmenien aikana saa edes muutaman euron tuottoa. Kannattavuutta täytyy käytännössä aina verrata johonkin. ”Kannattamaton” on mielestäni reaalista tappiota tuottavaa.

    Edit. Jos taas jaksolliseen vertaa, niin jk:ssa ei tarvitse mennä kuin jokin rasahdus pieleen, niin se häviää matsin välittömästi selvästi. Sen pärjääminen vertailuissa jaksollisen kanssa perustuu vain siihen, että mikään lukuisista riskeistä ei juurikaan realisoidu.

    Edit2. Täytyy muistaa, että jk:n ainoa taloudellinen etu on panostamattomuus. Sen avulla se sinnittelee heikomman kasvun ja huonomman hinnan kanssa. Yläharvennus ja arvokasvu eivät ole jk:n etuja. Yläharvennus on hyvin hoidetun jaksollisen metsän mahdollinen harvennusmenetelmä. Arvokasvun hakeminen kuuluu tiiviisti myös jaksolliseen kasvatukseen. Se ei ole jk:n yksinoikeus, vaikka näin Pukkala&Kettunen&Kujala&co antavat ymmärtää.

    mehtäukko

    Kyllä aegoliuksen kanssa on oltava samaa mieltä. Tuohon kun muistetaan jk:n taimikoiden tuottamattomuuden aikajanat, jossa mahot maapohjat työntävät vain metsälaihoa ja vesakkoa. Ihmisikä loppuu odotellessa.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jatkotutkimuksen ja käytännön kokeiluista saatujen havaintojen toivoisin siis tarkentavan jatkuvapeitteisen mallin käyttöaluetta sekä turvemailla että kivennäismailla ja eri puolilla maata.

    Minkä asioiden tulee täyttyä, että voidaan suositella ryhtymistä jk-hakkuuseen? Sauli Valkonen kertoo esitelmissään yhden tunnusmerkin: katsotaan kuusen taimien latvuksia, ovatko ne elpymiskykyisiä. Toinen tunnusmerkki: jos on valmiina eri puulajeja ja eri kokoisia, tuulituhonkin sattuessa alueelle jää jotain pystyyn ja luontaisen taimettumisen edellytykset ovat paremmat.

    Turvemailla jk voi vähentää kunnostusojitustarvetta ja vesistöjen tummumista (uutinen edellä). Vesistöjen tummuminen on osittain luontainen ilmiö, jota ojituksen ohella pahentaa ilmastonmuutos: routa-ajan lyheneminen lisää vuotuista valuntaa ojitetuilta soilta.

    Jos tiedetään missä kannattaa tehdä jk-hakkuita, saamme harvemmin tulokseksi metsälauhaa ja vesakkoa. Lisäksi kannattaa muistaa, että jk-menetelmässäkään rahallinen panostus ei ole koskaan nolla: aina metsään jää ainakin se rapiat 10 m2 pohjapinta-alaa tuottamaan siemeniä ja kasvua.

    Jovain Jovain

    Rane kirjoittaa metsänhoidon välivaiheesta ja sen pois jättämisestä, menosta suoraan avohakkuuseen ja uudistamiseen. Näin, mutta mistä valivaiheesta, kun sitä välivaihetta ei oikein ole olemassa. Noin 50 vuoden sulkemisen jälkeen metsät on ohjattu jaksolliselle metsän kasvatukselle. Ei siellä ole Perkonkaan perään kuuluttamaa systeemiajattelua ja optimoituja hyötyjä. Kovasti suositaan tällä hetkellä tasaikäisten metsien harsimista jiikoo metsiksi, mutta eihän se sitä ole ja voitaisiin jaksollisena metsänhoitona toteuttaa maltillisemmin.

    Onhan tämä aika kyseenalainen menettely, verrataan jaksollista metsänhoitoa jaksolliseen metsänhoitoon  ja ymmärretään hoitomuodon heikommat osat sitten jatkuvana kasvatuksena, johon kannattavuutta ja hoitomuodon paremmuutta verrataan. Eihän se näin mene, erirakenteisuus ja sekapuustoisuus on pidemmässä juoksussa ja sen valmistelu lähtee jo sieltä taimikosta ja ensiharvennuksesta, ellei jatkuvan kasvatuksen elementtejä ole olemassa. Ja onhan jaksottaisen metsänhoidon jäljiltä niistä puutetta.

    Kurki Kurki

    Jatkotutkimuksen ja käytännön kokeiluista saatujen havaintojen toivoisin siis tarkentavan jatkuvapeitteisen mallin käyttöaluetta sekä turvemailla että kivennäismailla ja eri puolilla maata.

    JK on liian vaikeaa.

     

    mehtäukko

    ”JK on liian vaikeaa.”  Mehtäukko totesi tuon myös montasataa sivua tuonnempana.

    Timppa

     Eihän se näin mene, erirakenteisuus ja sekapuustoisuus on pidemmässä juoksussa ja sen valmistelu lähtee jo sieltä taimikosta ja ensiharvennuksesta, ellei jatkuvan kasvatuksen elementtejä ole olemassa. Ja onhan jaksottaisen metsänhoidon jäljiltä niistä puutetta.

    Sekapuustoisuus lähtee  aina aukosta.  Sitä ei voi harjoittaa ikuisesti.  Siis, jos sekapuustoisuutta on, niin se on peräisin joko jaksollisen aukosta tai harsintametsän harveikosta.

    Kuten olen moneen kertaan kirjoittanut, niin minä vertaan meidän jaksollisten kannattavuutta esimerkiksi Luken jatkuvan kasvatuksen koealaan Lapinjärvellä, jossa asiaa on tutkittu 1980-luvulta.  Siellä keskikasvu oli n 4,5 m3/ha/v.  Meillä kasvatusmetsissä kiertoajalla vähintään 6,5 vaikka ollaan pohjoisempana ja metsät karummat.

    Minun mielikuvitus ei riitä keksimään tilannetta, jossa jatkuva kasvatus olisi kivennäismaalla kannattavampi.  Helposti huonosti käyden, vaikkei tekisikään Konneveden tyyppistä hakkuuta, niin jaksollisen kasvu on jopa 100 % parempi, jos metsä ei taimetu kunnolla.

    Kaikki optimointihyödyt ovat jaksollisen puolella.  Jalostushyöty, kasvupaikan optimointi, sekapuustoisuuden tuoma kasvulisä.  Teollisuuden tuotantoprosessiin sopivat hakkuutavat.   Tietysti myös yhteiskunnan hyödyt.  Työllistetään maaseutua.  Kerätään hiiltä.  Korvataan fossiilisia tuotteita.  Puupohjaisista tuotteista ei kerry meriin  tai rannoille valtavia jätemääriä.  Ei myöskään pienhiukkasia.

    Puuki

    Paljonko se ”keskimäärin onnistuminen” jk:ssa sitten kustantaa. Kasvupaikat . lämpösummat ym. olot on erilaisia mutta aiemmin , kun jk aloitettiin yli 100 v. sitten Sveitsissä, jossa on vähintään 3 sopivaa varjopuulajia jk:een onnistui 40 % kohteista.     Joillakin turvamailla se Suomessa voi olla perusteltua suositella jk:a ja muutamilla kangasmaakasvupaikoillakin ,jos ne edellytykset on olemassa.     Aina ei välttämättä jää edes sitä 10 m²/ha PPA jäljelle, jos käy esim. tuulituho kuusikossa.    Saahan sen tehdä kuka tahansa metsäänsä mutta ei saisi mainostaa muille muka parhaana menetelmänä, kun ei pidä paikkaansa.

    Mainokset joissa kerrotaan miten jk on paras kaikessa ärsyttää, kun tietää ettei niin ole oikeasti.  Sitä sanomaa sitten jopa jotkut Eu – edustajat toistaa muille tietämättömille . Sama juttu ennallistamisissa, kun väitetään että ne vähentää kasvihuonekaasupäästöjä . Niin vähentää usein  CO2-päästöjä mutta ei kok. päästöjä. Mutta on niitä ennallistumiseen sopivia soitakin toki olemassa.  Jos puuta ei ole kasvanut ojituksista huolimatta, voi olla paras menetelmä jättää ne suot ennallistumaan itsekseen tai jopa tukkia jostain kohtaa jos sille on tarvetta.  Mutta yleensä niiden  vanhojen ojikkojen ojat  on jo hyvin tukkeutumassa itekseen.   Eihän uusia ojituskelvottomia soita ole ojitettu enää ainakaan 40 vuoteen metsätalouskäyttöön.

    Gla Gla

    AJ: ”Asiasta tarvitaan kuitenkin vielä paljon lisää tutkimusta ja käytännön kokemusta, ennen kuin voidaan luotettavasti ennakoida ne tilanteet joissa jiikoo on parempi vaihtoehto.”

    Varmasti näin. Ihan ensin pitäisi kuitenkin pitää päällimmäisenä ajatuksena metsälain perusperiaate eli valinnanvapaus. Markkinat ohjaa metsänkäsittelymenetelmiä, kukin puuntuottaja luonnollisesti valitsee parhaan tavan tuottaa puita aivan kuten eräs amerikkalainen autotehtailija päätti tehdastuotannon menetelmistään. Ei ollut kukaan sanomassa, miten Fordit pitää kasata.

    Tällä hetkellä painopiste on aivan muualla eli tietyt tahot haluavat mallintaa jk:n jaksollista paremmaksi ja näin perustella oikeutuksen kieltää jaksollinen. Se on minusta aivan sairasta ja tähän julkisen keskustelun pitäisi puuttua. Vai kielletäänkö jk siellä, missä jaksollinen osoittautuu kannattavammaksi.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kyllä, valinnanvapaus on metsälaissa. Metsäammattilaisten pitää antaa metsänomistajille neuvoja menetelmään jonka käyttöalue ja toimivuus ei ole määritelty vielä parhaalla kokemuksella vaan on vasta pilottivaiheessa. Hieman epäreilua metsäammattikuntaa kohtaan.

Esillä 10 vastausta, 3,041 - 3,050 (kaikkiaan 14,967)