Jatkuva kasvatus käytännössä.

Pilottivaiheessa on ja tuskin jatkuvaa kasvatusta kannattaa verrata jaksottaiseen metsän kasvatukseen ja käyttää sen tuottamattomia osia laskennallisten etuuksien osoittamiseen. Puhuu metsänomistaja, jolla ei ole jatkuvan kasvatuksen metsiä, mihin verrata ja yksi Lapinjärven koeala ei riitä vertailemaan metsähoidon paremmuutta. Samaa ajatusjatkumoa edustaa myös Puuki ja käyttää 10 m2 PPA:ta jatkuvan kasvatuksen laskennallisena metsänä, vaikka ei välttämättä sitä ole. On jaksottaista metsänhoitoa ja on kyllä metsälain valinnan vapauden piirissä.

Jovain: 10 m² ei ole mikään laskennallinen metsä enkä ole käyttänyt . Eihän se olisi kuin 1/10-osa  aarin kokoinen. Pitää olla paljon isompia koemetsienkin , ja niinhän ne onkin.

Se on 10 m²/ha se min PPA  jossain tapauksessa. (E-Suomessa yl.)  (tarkkana pitää olla kuin sonnan ajossa /sanonta ennen vanhaan) .

>ei riitä vertailemaan metsähoidon paremmuutta

Metsänhoidon paremmuuden ratkaisee omistaja. Minä olen puhunut enimmäkseen kannattavuuserosta ja sen ratkaisee eurot eivätkä muut arvot. Jatkuvalla kasvatuksella on paikkansa ulkoilualueilla, taajamametsissä mahdollisesti joillain turvemailla ja metsissä, joiden omistaja ei ideologisista syistä halua avohakkuuta. Näissä tapauksissa painavat muut arvot, eivät talous. Taloudellisesti kannattavammaksi pitkällä aikavälillä jatkuvaa kasvatusta ei saa. Lyhyellä aikavälillä jk-markkinoijien ajatus on puhua arvokasvusta ja tehdä yläharvennuksia. Toimiihan se (taloudellisestikin) aivan loistavasti niin kauan kuin pohjalla on jaksollisesti kasvatettu metsä. Uudistaminen ei sitten välttämättä sujukaan kuin teoreettisissa malleissa.

Annelille kiitokset  riistapäivä linkistä.    Oli paljon tuttuja paikkoja. Tutkimukset ovat  hyvät, miulta jäi mainitsematta Anttonille villisiat, ne ovat nyt poistettu lähitienoolta    josta saattaa olla merkittävää hyötyä linnuille.

Metsänkäytöstä  on  paljon erilaista  tietoa tallennettu sen ymmärryksessä  muutamat valittaa olevan vaikeuksia.  Puukin kokeissa ja laskelmissa on  näyttöä miten muutokset voivat vaikuttaa tulokseen mikäli  toteuttaa lopuksi  metsäntuhon itse.  Kyllä se rukkastuntuma toimii ja tulokset näkee hetimmiten.   No, oletuksena toimii mutta puuttuu vertailu ja kun otetaan luonnonparametrejä vaikka 30  ja käsittelyyn aika joka  300 – 400 vuotta niin minun ja  myös Puukin  numeromurskain  uupuu. Eikä tarvii aikaa  olla edes 40 v niin  kyvyt hyytyy.  Kyse  on samasta  jos pelaa shakki tietokonettavastaan.  Aalto -yo:n superkone jauhoi metsän optimointia ensin  170 h  ja toisella ohjelmalla  selvisi vajaassa päivässä.  Tein 80- luvulla ohjelman kotikoneelle  37  parametrillä ja 5 mahdollisuuden muutoksilla.  Kone jauhoi yli kuukauden  yötä päivää.   Kerkesin kylvää viljat peltoon, kävin vain välillä katsomassa tuloksia.  Lopulta tuli valmiiksi ja toimi.

Sään aiheuttamaan luonnontuhoon ei  paljon voi vaikuttaa.  Jos myrsky tai tuli sattuu kohalle niin menee  täyttä mehtää yhtälailla kuin taimikkoakin mutta aukko säästyy! ( sehän on hyvä, täällä niin monella sitä on ja voi hekotella naapurin huonoa tuuria.)

Hyväkeino on pitää metsäpääoma alhaisena arvokasvussa  niin vahingot jäävät pienemmiksi kuin lopullista tuhoa odottavassa  pylväsmetsässä. Jatkuvapeitten metsä itse  ei aiheuta myrskyjä  tai tuhoja havainnot  ovat juuri toisin päin.  Tuossa ko tapauksessakin tuhot jäi  siedettäviksi vastaten aukoksi tekoa( sellupuuta enimmäkseen) eikä siinä tuhoutuneet  ne rahapuut jotka oli jo lankkuina ja siitä  oli saatu tili.