Jatkuva kasvatus käytännössä.

Jovain:  Tuskin Tuusulan Ruotsinkylän koealat riittävät vertailuksi jaksottaisen metsänhoidon paremmuudesta. Koeala 2. OMT- kuusikon iäksi ilmoitetaan 115-50 vuotta koealan perustamisen ajankohtana ja puustopääomaksi yli 200 m3/ha.

Heikinheimo taisi olla itsekin jk-miehiä tai ainakin tutki sitä ahkerasti ja kuten linkissäkin sanotaan tutki paljon, mutta jätti tulokset julkistamatta, kun ne eivät tuottaneet toivottua tulosta. Viime vuosisadan alku oli harsinnan aikaa ja nämäkin Ruotsinpyhtään koealat varmasti niitä, mutta pitempään hakkuilta säästyneitä eli varmasti parhaimpia mitä oli olemassa onnistuneelle tutkimukselle. Jk:n aloittaminen harsituista metsistä on tietenkin paras lähtökohta niiden tutkimiselle ja tuokin 50 v ikä tarkoittaa niitä pienempiä välipuita tai taimia, sillä jk:ssahan on ja pitääkin olla ikähaitari suuri ja vanhimmat tietenkin yli 100 vuotiaita juuri alkuvuosien hitaan kasvun vuoksi. Lisäksi 1930-luvulla ja eteenpäinkin oli yhtä lämmintä kuin nyt 2000-luvulla, joten sääkään ei voi selittää huonoa kasvua, joka jäi puoleen silloisesta ja varmasti kolmasosaan nykyisestä tasaikäiskasvatuksesta.

Ei ole mitään syytä epäillä, että Heikinheimon nämä 2 tutkimusta ovat päteviä ja antavat juuri oikean kuvan jk:n kasvusta.

Päijänteen Länsi puolella; ” Optimiratkaisuiksi osoittautuneilla koealoilla jatkuvassa kasvatuksessa hakattiin noin kolmannes enemmän puuta kuin puupeltokasvatuksessa. Tukkipuun osuus oli noin kolme neljännestä, kun se vastakkaisessa menetelmässä oli vain neljännes. Hakkuiden taloudellinen tulos oli siten jatkuvassa kasvatuksessa noin kaksinkertainen. Laskettaessa menot ja tulot korkoa korolle esimerkiksi 3 prosentin korolla, ero suurenee huomattavasti. Kokonaispuuston määrä oli jatkuvassa kasvatuksessa päätehakkuuvaiheeseen mennessä suuremmasta hakkuumäärästä huolimatta yli 10 % suurempi.

Viimeisen hakkuun (2009) jälkeen koekentille sattui kovia tuulia, jopa myrskyjä. Vauriot mitattiin ja julkaistiin 2016 Forest Ecology and Management sarjassa. Tutkimus osoitti, että pitkään käsittelemättömänä olleissa puustoissa (Kontrolliruudut) ei tapahtunut tuulivaurioita. Jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksessa tapahtui joitakin pieniä vaurioita kohdissa, jotka rajoittuivat aukeisiin aloihin. Nykykäytännön Ah-ruuduissa vauriot olivat moninkertaisia jatkuvaan kasvatukseen verrattuna. Vaurioituneiden puiden määrä lisäsi siten taloudellista eroa ja tuhoriskejä jatkuvan kasvatuksen hyväksi.”

”Nämä ovat todennäköisesti ainoat koekentät maailmassa, joissa on samanaikaisesti samoissa oloissa arvotusti perustettu ja taimikonhoidosta ja ensiharvennuksesta lähtien nykykäytännön koko kiertoajan toistuvasti hakattu, seurattu ja mitattu puuston kehitystä jaksollisen (nykykäytäntö) ja jatkuvan kasvatuksen menetelmissä. Jatkuvan kasvatuksen yläharvennus on tehty osalla koealoja neljä kertaa. Pääosalla jaksollisen kasvatuksen koealoja on jo tehty päätehakkuu. Tuloksia on julkaistu (mm.  Lin, 2013). ”

Ps.    Juurikääpä  on alaharvennusvaurioiden seuraus! Menettely  on yleistä jaksottaiselle metsänkäsittelylle.

On erilaisia tapoja toteuttaa jatkuvaa kasvatusta. Avovaihe tuossa on merkittävä, saadaan valopuut mukaan ja eihän vaihtoehtoa voida pitää huonona, kun kysymys on metsän kasvattamisesta ja pyritään tuloksiin. Mennään kyllä päällekkäisyyksiin, mutta hoitotapoja voi myös yhdistellä ja kokemukset jostain 60 vuoden takaa sen myös osoittavat, näin myös toimittiin.  Metsien rakenteessa oli siihen aikaan huomattavia alueellisia eroja. Ei ole jäänyt mieleen Timpan hyvin kuvaamia pilalle harsittuja metsiä. Olivat kohtuullisen hyvin hoidettuja metsiä jo siihen aikaan.

Juu tulee kunhan sen ehdin hakea uudelleen.  Sekin on julkinen juttu mutta en heti löydä alkuperäistä tutkimusta. Tulee kuitenkin,  tuota voitte mittailla jo aluksi..

Lisäys;   Tutkijat oli havainneet tuossa edellä Ah ssa reilusti tuulivaurioita kyllä kai niilläkin on vaikutusta kääpäongelmaan sattuvat vielä sulanmaan aikaan.  Pari  innostunutta (koneella murskaten juuret) alaharvennusta 2000  taimikossa   ei ainakaan vähennä vaurioita eikä lisää juuri tiliä. En ole itse perehtynyt  moisen haittaan.  Puukin tavoin uskon tutkijoiden tekstiä.

Juurikääpätutkija Tuula Piri Metsätieteen aikakauskirjassa 2014:

Eri-ikäisrakenteisessa metsässä juurikäävän torjunta perustuu lähes yksinomaan ennakkotorjuntaan: terve metsä pyritään säilyttämään terveenä.
Ennen päätöstä kasvattaa kuusivaltainen metsikkö
eri-ikäisrakenteisena kannattaa varmistaa, ettei ylispuissa tai niiden kannoissa esiinny juurikääpälahoa.
Metsän suojaaminen itiötartunnoilta on toistaiseksi
ainoa tapa torjua juurikääpää, sillä metsässä, missä
peitteisyys säilytetään puusukupolvesta toiseen, juuristoon päässeen sienirihmaston leviämistä ei voida merkittävästi rajoittaa edes pitkällä aikavälillä.
Kesäkorjuun juuri- ja tyvivauriot ja puutteellinen
kantokäsittely ovat terveiden kuusikoiden suurimmat riskitekijät. Teoriassa ei ole esteitä sille, etteikö niin eri-ikäisrakenteinen kuin tasarakenteinen kuusikko pystyttäisi suojaamaan juurikääpätartunnalta, mutta se vaati erittäin laadukasta metsän käsittelyä, joka ei anna sijaa juurikääpätartunnoille.