Jatkuva kasvatus käytännössä.

Alkaa olla tämä keskusteluketju valmis .

Pukkala, Laiho, Lähde. 2016. Continuous cover management reduces wind damage. Forest Ecology and Management.

Jää maksumuurin taakse mutta tässä tiivistelmä.

”Wind damage causes significant economic losses in boreal forests and elsewhere. Climate change may increase the occurrence of strong storms and decrease tree anchorage, making wind risk management an important aspect of future forest management. This study modeled the probability of wind throw as a function of thinning type, time since previous cutting, characteristics of the subject tree and stand, and shelter provided by adjacent upwind stands. The data were collected from two long-term silvicultural experiments, which experienced strong storm events during the past few years. The analyses showed that the most risky cutting was shelterwood cut, followed by even-aged silviculture characterized by repeated low thinnings. Cuttings where the probability of wind throw was lowest were selective high thinnings of uneven-sized stands, and dimension cutting. Very dense un-thinned stands had very low probability of wind damage. Increasing tree size, increasing height/diameter ratio, decreasing stand basal area, and decreasing basal area of adjacent upwind stands increased the probability of wind throw. Stands were most vulnerable to wind damage immediately after thinning. Uneven-sized stand structure was associated with low probability of wind throw. It was concluded that continuous cover management decreases wind damage, as compared to even-aged management.”

Loppupäätelmä oli siis noilta koealoilta että jatkuvapeitteinen kasvatus vähensi tuulituhoja. Näin voi olla jatkuvasti poimintahakkuin käsitellyssä metsikössä. Kuitenkin missä tahansa metsikössä harvennuksen jälkeinen aika on riskialtista tuulituhoille, kun tuuliolot muuttuvat metsikön sisällä ja puut eivät ole ehtineet vahvistaa juuristoja. Jaksollisessa kasvatuksessa tätä riskiä voi yrittää pienentää alentamalla viljely- ja kasvatustiheyttä kuusella ja koivulla, männylläkin huolehtimalla taimikonhoidossa ja ensiharvennuksessa että metsikkö ei jää ylitiheäksi, jolloin juuristot vahvistuvat jo ennen kuin puut ovat isoja ja alttiita tuulelle.

Suojuspuuhakkuu herkin tuulituhoille. Selvä asia että noin se on . Erikoista että juuri suojuspuuhakkuu otettu esille esimerkkinä tavan tasaikäisen alaharvennetun metsän lopputulemasta, kun suojuspuuhakkuita tehdään enää hyvin vähän koska tunnetaan sen heikoudet jo ennestään.    Kun tehdään harveikkoa ja ylispuut on pitkiä, niin tuuli haittaa eniten. Seuraavaksi eniten tullee tuulituhoja  siemenpuu alueilla,  jos ei ole tehty ajoissa väljennyshakkuuta,  ja jk:n metissä joissa tehdään tilaa taimille. Esim. vanhoissa kuusikoissa joista on ollut esimerkkejä  tällä palstallakin.  Mitään yleispätevää päätelmää tuosta tutkimuksesta tasaikäisen ja jk:n metsän välillä ei voi tehdä tuulituhojen määrän suhteen.

2. asia on että mihin verrataan tuulituhojen määrää . Suhteellisesti suurin vaikutus on harvassa asennossa olevissa metsissä. Jos puuta on pystyssä esim. 1000 kpl/ha ja niistä kaatuu 50  puuta , niin se on pienempi vahinko metsän kannalta kuin jos  kaatuu 30 kpl  puuta 500 /ha-tiheydessä kasvavasta metsästä.

Jos esim männikkö on kasvatettu aikoinaan tiheänä ja sen jälkeen useamman kerran harvennushakattu ja pääte  hakataan ja jäljelle jää hehtaarille muutaman metrin pituisia kuusia 600, 800 kpl hehtaarille niin miksi se ei ole kannattavaa jatkuva kasvatus?  ja kun kuuset aikanaan päätehakataan niin ihmettelen kyllä jos sen jälkeenkin vois olla tarvetta jatkuvalle kasvatukselle.  tietysti jos pienialaiset käsittelyt avohakkuineen ja kulotuksineen ovat kannattavia mutta epäilen kyllä

Tomperin kommentissa taisi tiivistyä jk-keskustelun ongelma. Luullaan, että erirakenteinen metsä = jatkuva kasvatus. Mutta koska Tomperillakaan ei alikasvoskuusikon jälkeen tapahtunut enää uudistumista, päädyttiin aukkoon.

Kannattavuudesta puhutaan kuitenkin vain silloin, kun ollaan tilanteessa, jossa kuusen taimia valoisamman ylemmän jakson alle tulee.

Pitää siis ymmärtää jatkuvuuden ja erirakenteisuuden ero. Pukkalan vapaan kasvatuksen tai hybridimallin ajatusta olen kehunut. Ongelma siinäkin on se, voidaanko puhua jatkuvasta, jos kehitys muutaman välivaiheen jälkeen johtaa avohakkuuseen. Jos voidaan, minä puhun 2-v istutustaimikostani seuraavat 60-80 vuotta jatkuvan kasvatuksen kohteena ja muutan kasvatustapaa vasta, kun ruksaan metsänkäyttöilmoitukseen avohakkuun.