Jatkuva kasvatus käytännössä.

Olisiko Puukin mainitsema hybridimalli aika lähellä T. Pukkalan vapaata kasvatusta? Käytetään luontainen taimiaines silloin kun sitä on. Tämänhän Timo itse toteaa kannattavimmaksi vaihtoehdoksi, tosin vältellen avohakkuuta. Toinen sovellus teemasta olisi se että vältellään jatkuvapeitteistä mallia, mutta käytetään sitä kun edellytykset on. RR käyttäisi sitä melkein aina, koska ei näe että viljely voi olla juuri koskaan kannattavampi vaihtoehto; hän on ehkä aika lähellä vapaan kasvatuksen kannattajaa.

Keskustelussa pitäisi päästä eteenpäin ja siinä auttaisivat asialliset laskelmat todella paljon. Kuten Puuki edellä totesi, tulee aika isot erot tuloksiin, jos toinen leiri sanoo, että maanmuokkauksella ja jalostetulla siemenellä saadaan +20 – +30 % lisäkasvua ja vastaavasti jatkuvapeitteisellä -20 % kasvua, ja toinen leiri sitten kiistää nämä alkuoletukset. EDIT: Lisäksi vertailussa pitäisi olla mukana jaksollisessa mallissa kustannuksia alentavia kasvatusvaihtoehtoja, eli esimerkiksi harvaan istutus kuusella, mäntykuusi -sekametsä jossa mänty kylvetään ja kuusi istutetaan seuraavana vuonna tai varttuneiden metsien yläharvennukset.

Jos puhutaan normaaleista talousmetsäalueista, joissa puuntuotanto on pääasia, näkisin kuusialikasvoksen käyttömahdollisuuksia mustikkatyypin ja lehtomaisen kankaan metsissä. Lisäksi joillakin turvemailla, joilla luontaista alikasvosta tulee.

Jaksollisen mallin luontainen uudistaminen voi olla kokeilun arvoinen vaihtoehto myös silloin, kun harkitaan jatkuvapeitteistä kasvatusta. Rehevällä maalla sen voi toteuttaa vaikka kapeiden kaistalehakkuiden avulla, koska niillä saadaan heinittymistä hillittyä ja ne voidaan muokata (yleensä pienaukkoja ei kai muokata). Jos kuusialikasvosta on valmiina, jättää ne alueet muokkaamatta.

En oikeastaan näe että meiltä puuttuisi mitään olennaista tutkimustietoa, jota ei jo sisälly nykyisiin metsänhoitosuosituksiin vai puuttuuko?

Timppa, taisit juuri kuvata jatkuvapeitteisen metsän.

Puuttuu se jk:n puuston kasvututkimus (Suomessa) jota ainakin MH yrittää tehdä, jos vain saisi tutkimusrauhan niille alueille. Olikohan se 15 tai 30 t ha aluetta joilla koetetaan kasvattaa jatkuvasti.

Mutta jotain voi päätellä esim. kuusikoiden harvennushakkuiden kasvututkimuksista joista selviää mm. mikä vaikutus kok.kasvuun on liian harvaksi hakkuilla. Alikasvostaimien kasvusta on myös tutkimuksia olemassa.

Vähän on tutkimuksia mo:en kannalta parhaista tasaikäisen taimitiheyksistä kiertoaikana.  Mh:n suositukset antaa  nyrkkisäännön kyllä mutta ei tarkempaa tietoa nykyisten puutavaralajien hintaerojen aikaan paremmin sopivaa.

Uskallatko Reima ottaa kantaa kysymykseeni, jota olet jo hyvän aikaa vältellyt:  Uskotko sinä, että ränsistyminen on suurella todennäköisyydellä ja laskennoissa esitetyllä kustannusrakenteella vältettävissä?

”Eihän sinulta puutu kuin sen enää oivaltaminen, että ellei jaksollinen tuota riittävää tulosta keinollisen uudistamisen vaatimalla investoinnilla, niin vaihtoehtoja on vain luontainen menetelmä. Mitä se sitten missäkin tarkoittaakaan. Joko jaksollisena tai jatkuvana. Puulajithan ovat kovin erilaisia.”

Mistäköhän tuo nyt taas tuli?

Yksi esimerkki, jota meille markkinoidaan:

http://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/pienaukko/

Annelin viimeisin kommentti on hyvä. Jk-malleissa äänessä ovat pääasiassa ne, joilla on intressi suosia menetelmää. Se luonnollisesti vaikuttaa tulokseen.

Korostaa pitäisi laskennoissa lähtötilanteen määrittelyä sekä tarkastelujakson pituutta. Todennäköisesti markkinoitu jk oikeasti onkin hybridiä, jossa 1-2 hakkuuta tehdään ns. jk-mallin mukaan. Sen jälkeen on syytä vaihtaa tyyliä.

Tämä on ihan ok, kunhan se rehellisesti kerrottaisiin.