Jatkuva kasvatus käytännössä.

Kuusen uudistamistuloksia ja alkukehityksen vertailua.

https://metsatieteenaikakauskirja.fi/pdf/article6829.pdf

RR: ”Älä Gla lue näitä kirjoituksiani, kun käyt niistä niin kuumana, jota en ollenkaan ymmärrä. Jatketaan siiten taas joskus, kun olet vähän rauhoittunut. Sinä saat kasvatta omaa metsääsi juuri haluamallasi tavalla. Miksi ihmeessä nostatat verenpainettasi toisten metsänkasvatuksella. Käsittämätöntä!”

Tuo on nähtävästi eräs tapa reagoida, kun kohtaa hankalan kysymyksen. En vaan ymmärrä, miksi teet asiasta vaikean. Kysehän on vaan jk-laskelmiin ja niiden lähtöarvoihin liittyvästä mielipiteestä. Kysymys kuului siis näin:

Uskallatko ottaa kantaa edellyksiin kasvattaa metsää jatkuvana vai jatkatko edelleen vaan sen toistelemista, että mikään ei ole varmaa?

RR:n …”Älä Gla lue näitä kirjoituksiani, kun käyt niistä niin kuumana, jota en ollenkaan ymmärrä…” on saman tyylistä kummallista, kuin allekirjoittaneelle. Miksi foorumille on yleensä osallistuttava, jos niihin omiin ihmeteltäviin käsitteisiin ei saa antaa selitystä? On kyseessä kuviottomat palstat, 60 vuoden periodi, laskemisen autuus…jne. ”Tällaisena kauniinan kevätpäivnä kansakolun jälkeen laitettiin …” RR irvaili mehtäukon kirjoitusvirheistä!! tuolla taannoin, kun oletti sotkeutumista ulostuloissani…  🙂

Ja päälle itseruoskintaa. Olisiko syytä ottaa uusi loivempi asenne, jossa nuo pinttymät voivat osin joustaa? Gla:n ja aegoliuksen tivaaminen esitetyistä asioista on juuri sitä, jollainen kuuluu ”keskusteluun”.

Koivusekoituksen voi pääosin myydä jo kuituna ja jättää vain parhaat yksilöt varttumaan tukeiksi.

Näkisin että jk saa pikkuisen enemmän tuulta purjeisiin kun aletaan varautua ilmastonmuutokseen ja muuttuvaan tuholaislajistoon viljelemällä eteläisempiä varjopuulajeja, eli jalot lehtipuut tulevat ensiksi eteläisen Suomen valikoimaan.

En ole Gla harjoittanut jatkuvaa kasvatusta, joten sellaisesta kokemusta ei ole. Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa sen, että kun metsään syntyy aukkoisuutta, niin niihin syntyy uutta puustoa, joskus paremmin ja nopeammin, joskus huonommin ja hitaammin – asfaltillekin. Muutamia kohteita on, jossa on erirakenteinen sekapuusto, joita tulen seuraavaksi jatkuvan kasvatuksen tyyppisesti toimimaan. Eikä se tarkoita, että jk tästä ikuisuuteen. En tietenkään myöskään raivaa liiankin rehevälle maalle perustetun männikön ensiharvennuksen altaraivauksessa, ensiharvennusta juurikaan haittaavaa, luontaisesti syntynyttä kuusen alikasvosta jne. Tilanteen mukaan toimitaan, kuka sitten jatkossa toimiikaan.

Metsäni ovat pääosin mäntymetsiä. Mänty vaatii uudistuakseen selvää aukotusta ja sen uudistaminen on helppoa ja halpaa, koska se lähtee hyvin siemenestä. Sen vuoksi se sopii hyvin jaksollisen kasvatuksen tyyppiseen metsänhoitoon. Kuusen ja männyn sekakylvöjäkin olen  tehnyt ja sopivissa kosteusoloissa kuusikin lähtee siemenestä.

Metsänuudistamisen kiertoajan mittainen talous ei tietenkään ole niin karu, mitä se on ensimmäiset 20 – 30 vuotta, koska sen jälkeen seuraa nopean arvonlisäyksen vaihe. Siitä en voi lähteä, että jollakin toisella kuviolla tai jollakin muulla taloudellisella toimilla ajattelisin tukevani tätä alkuvaiheen tappiollista toimintaa, vaan NNA on se, kuinka se otetaan huomioon. On tietysti kiusallista, kun omistusaika (sukupolvi) on vain 30 vuotta ja perintöverottajakin vie jo osansa ennen tätä nopeamman arvokasvun vaihetta ja itse on jo manan majoilla. Minä en laita 1500 euroa/ha metsänuudistamiseen. En omista sellaista aluetta, että kykenisin sen itselleni perustelemaan. Enkä tarkoita tällä vain poronhoitoalueen metsiä.

Kun kuuntelin Pukkalan esityksen sieltä jatkuvan kasvatuksen seminaarista, niin en oman kokomukseni perusteella kykene sitä, täällä esintyvällä tavalla mollamaan. Paljon aivan järkeekäypää asiaa.

En minä kykene antamaan tyhjentävää vastausta, kuinka tulisi toimia. Olosuhteita on vaikka minkälaisia ja tuottovaatimuksiakin. Se on selvä, että otan huomioon koron, eli muualta vastaavalla riskillä saatavan tuoton. Muutenhan tavoittelisin maksimaalista puuntuotosta, mitä en tavoittele, vaan taloudellista tulosta, jossa metsä ja jokainen metsän osa on yksi osa kokonaisuudesta.