Jatkuva kasvatus käytännössä.

RR: ”En ole Gla harjoittanut jatkuvaa kasvatusta, joten sellaisesta kokemusta ei ole.”

En minäkään ole jatkuvaa kasvatusta käyttänyt. En ole edes omistanut metsää niin kauan, että useamman harvennuksen ajan olisin tällaisen kuvion kehitystä voinut seurata. Potentiaalin näkee silti, kun kulkee metsissä silmät auki ja ymmärtää eri puulajien roolin metsän sukkessiossa ja puulajien vaatimukset kasvupaikan suhteen. Tällöin myös huomaa, että jk-liturgia sotii tätä todellisuutta vastaan eli mielipiteen asiasta voi muodostaa, vaikkei olisikaan vuosikymmenien mittaista omakohtaista kokemusta jk:sta. Myönnän toki sen, että jk-kirjallisuus on taitavasti kirjoitettua. Ellei pidä varaansa, voi tempautua mukaan tuohon satumaailmaan.

”Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa sen, että kun metsään syntyy aukkoisuutta, niin niihin syntyy uutta puustoa, joskus paremmin ja nopeammin, joskus huonommin ja hitaammin – asfaltillekin.”

Kyllä. Valopuiden alle tulee yleensä kuusta, ennemmin tai myöhemmin. Mutta tuleeko tuosta kohtuullisessa ajassa kelvollista talousmetsää, josta saa myytyä mielekkäällä hinnalla leimikon ostajalle, se on kysymys jota meidän kannattaa pohtia. Jääkausikortti ei oikein sovi metsätalouteen.

”Muutamia kohteita on, jossa on erirakenteinen sekapuusto, joita tulen seuraavaksi jatkuvan kasvatuksen tyyppisesti toimimaan. Eikä se tarkoita, että jk tästä ikuisuuteen.”

Ei se olekaan jk:ta, jos  myöhemmin tuo hakataan aukoksi. Itsekin olen kertonut erirakenteisista metsistäni ja siksi tuollaisen kasvatus mielestäni onkin ok. Mutta mitään tekemistä asialla ei ole jk:n kanssa. Kyse on metsän rakenteesta erirakenteiden vs tasarakenteinen. Jk:ssa on kyse metsän säilyttämisestä jatkuvasti peitteisenä.

Sinänsä ymmärrän keskustelun olevan hankalaa, kun pitäisi nyt päättää hoidosta määrittelemättömään tulevaisuuteen. Suunnitelmat voi toki muuttua matkalla, mutta keskustelussa suunnitelmista on pidettävä kiinni. Vaihtoehtona on myöntää, ettei jatketa jatkuvaa kasvatusta ja sehän ei silloin ole jk:ta, kun edellytyksiä siihen ei ole.

Kun yhteiskunnassa on liikkeellä voimia, jotka haluavat kieltää jatkuvan kasvatuksen vaihtoehdot, tiettyä ehdottomuutta keskustelussa on lupa edellyttää.

”Minä en laita 1500 euroa/ha metsänuudistamiseen. En omista sellaista aluetta, että kykenisin sen itselleni perustelemaan. Enkä tarkoita tällä vain poronhoitoalueen metsiä.”

Jos minulla olisi männyn kylvöön soveltuvia alueita, en minäkään sellaista istuttaisi.

”Kun kuuntelin Pukkalan esityksen sieltä jatkuvan kasvatuksen seminaarista, niin en oman kokomukseni perusteella kykene sitä, täällä esintyvällä tavalla mollamaan. Paljon aivan järkeekäypää asiaa.”

Oliko mitään sellaista, mikä ei vaan käytännössä toimi?

”En minä kykene antamaan tyhjentävää vastausta, kuinka tulisi toimia. Olosuhteita on vaikka minkälaisia ja tuottovaatimuksiakin.”

Vaihtoehtoja on aina ollut ja on edelleen. Kyse onkin siitä, voiko jk-markkinointiin luottaa eli kannattaako metsää alkaa sen mukaisesti hoitaa?

Minun mielestäni ei voi. Edelleen erirakenteisuutta voi metsässä olla ja ehkä parin harvennuskerran ajan sellaista ylläpitää. Sen jälkeen se tie on kuljettu loppuun, ei väkisin pidä jatkaa metsän näivettämistä, joten jk:sta ei pidä puhua kuten en minäkään puhu tuoreesta taimikosta seuraavat 70 vuotta jk:na. Parempi olisi puhua erirakenteiden metsän kasvatuksesta ja myöntää, että sekin johtaa aukkoon. Todennäköisesti vähän hitaammin kuin taimikosta saakka tasarakenteisena kasvatettu metsä.

Juuri näin. Metsätilaa myytäessä ostajien hinnoittelussa arvo näkyy, vaikka puukauppaa ei tekisikään. Tai sitten perilliset saavat hyväkuntoisen metsän, josta saavat hyvää tuottoa.

Koitin sanoa, ettei kukaan voi sanoa, milloin nyt erirakenteisena kasvava kohde hakataan aukoksi. Mutta kun keskustellaan asiasta, jk:n oletuksena täytyy olla peitteinen metsä nykyhetkestä ikuisuuteen. Jos hyväksytään avohakkuu siinä vaiheessa, kun metsä surkastuu, ei puhuta jk:sta. Kun vielä tietyt tahot haluavat kieltää avohakkuun, silloin kädet viimeistään sidottaisiin peitteisyyteen.

Jos puhutaan jatketusta kasvatuksesta, se on ok. Tällöin hyväksytään avohakkuut ilman ylimääräisiä pulinoita. Avohakkuukiellossa on kai ajatuksena sallia avohakkuu erityisistä syistä. Tällöin käytännössä nuo syyt edellyttäisivät lupaa ympäristöihmisiltä ja sitä ei voida hyväksyä. Vaihtoehtoisesti aukosta tulee rangaistusmaksu eli kaikki vihreiden visiot ovat huonoja. Vastuuta he eivät ota vääristä päätöksistä. Vain valta kelpaa ja palkkatulot verovaroista.

Metsänomistajan ikuisuus on tuota luokkaa joten sen pitemmälle ei tarvinne laskea. Tuottovaatimuskin on jokaisella erilainen. Hyödyllistä työtä teet kuitenkin aina kun istutat taimia.

Etkö Reima ymmärrä, mikä ero on keskustella asiasta ja hoitaa omaa metsää?

Keskustelussa luodaan käsitys asiasta, tässä tapauksessa jatkuvasta kasvatuksesta. Keskustelu voi myös johtaa lainsäädäntöön. Jos hyväksytään jk meille markkinoidussa muodossaan, saa lainsäätäjä perusteet kieltää avohakkuut. Sitäkö kaipaat, kun pidät ikuisuudesta puhumista mielettömänä?

Ylen sivuilla on EU-luonnos, jonka mukaan suuri osa metsistä pitää kasvattaa peitteisenä. Avohakkuukielto on siis lähempänä kuin uskotkaan. Jää sinulta silloin männiköt uudistamatta.

Jos yleisessä keskustelussa ymmärretään se, että erirakenteisen metsän hoidossa voi olla tarpeen tehdä aukko ja aukon teko on ok, silloin ollaan terveellä pohjalla keskustelussa. Tämän pitäisi olla ongelma vain niille, jotka markkinoivat jatkuvaa kasvatusta. Se, että sinulle asia muodostuu ongelmaksi, sitä en käsitä. Tuntuu, ettet edes ymmärrä, mistä on kyse.

Jääkaudesta puhuminen on kieltämättä mieletöntä, mutta sitä korttia on käytetty kumottaessa väite, että talousmetsä ei ilman ihmisen apua pärjää. ”Onhan maat metsittyneet luontaisesti jääkauden jälkeen”. Niin on, mutta asia ei liity millään tavalla metsätalouteen. Sinäkin puhuit aukkojen, jopa asfaltin luontaisesta metsittymisestä. Miksi ihmeessä, kun kyse on talousmetsistä? Millä korolla saat asfaltoidun alan kannattavaksi luontaisella metsittymisellä.

Olen siis samaa mieltä siitä, ettei kannata hirttäytyä johonkin periaatteeseen. Siksi pitää olla ovet auki myös erirakenteisen metsän kasvatuksessa avohakkuille ja keinolliselle uudistamiselle. Jk ei sitä mahdollisuutta tarjoa, eikä sitä faktaa pidä keskusteluissa sivuuttaa. Muuten puhutaan Jovainin tapaan jk-metsästä, johon tehdään avohakkuu ja siinä vaiheessa homma on karannut lapasesta täydellisesti.