Laskin huvikseni Perkon 160 motin ja 68 euron metsän kannattavuutta 5%n korkokannalla 2 eri vaihtoehdolla 60 v:n kiertoajalla ja tasaikäinen voitti sen vertailun 13,2 %:lla.   (Tarkemmat tiedot vertailusta saa pientä korvausta vastaan lunastaa ”konttorista”, jos joku haluaa.)

>Jatkuva kasvatus, millä nimellä ja miten sitä toteutetaankin, on hoitomuotona mahdollista kaikkialla metsissä.

Melko rohkeasti sanottu, kun taitaa olla hyvän metsänhoidon suosituksetkin edelleen lukematta.

Jos vähän saivartelen, niin onhan se kaikkialla varmaan mahdollista, mutta joissain tilanteissa taloudellinen täystuho. Vai mitä Jovain olisi suositellut omaan noin 1,5 ha kuviooni, jossa noin kolmasosassa kannoista oli juurikäävän aiheuttamaa lahoa ja kaksi vuosittain laajenevaa kirjanpainajan tuhoaluetta?

On tässä muutakin mietittävää ja tekemistä välillä kuin kirjoittaa kaikki valmiina palstalle kuin manulle illallinen.

Savon korkeudella juurikäävästä ei juurikaan ole haittaa ja kirjanpainaja tuhoja on pitänyt seurata. Onneksi ei ole ollut havaittavissa, mutta tiedä sitten miten kauan.

Olikohan tuo aloituksen jatkuvan kasvatuksen metsä todellinen. Epäilen, siellä puhutaan huonolaatuisista kuusen ja koivun kärähköistä ja elpymisen ja kasvun puutteesta. Kieltämättä, näitä tallaisia ”koealoja” tehdään metsälain ja metsänhoidon ohjeiden sallimissa rajoissa ja eihän tälläkään metsällä ollut tulevaisuutta. Jatkuvassa kasvatuksessa säästetään parasta puustoa. Huonot poistetaan ja tehdään poimintahakkuuta sadonkorjuuvaiheeseen ehtineessä puustossa.

Lapissa näkee hyviä männyn taimistoja avovaiheen ja maanpinnan rikkomisen kautta muodostuneita.  Mutta myös jk vaiheen kautta muodostuneita. Mänty ei taimetu metsän alle sielläkään, vaatii väljemmän tilan ja hyvät valo-olosuheet. Maanpintaa on rikottu joskus sellaisillakin vempeleillä kuin kantokoukulla ja risukarhilla.

En epäile, niitä jäkälikkökankaita riittää idän puolella ja pohjoisessa.