Jatkuva kasvatus käytännössä.

Täällä on   ollut vahvasti tahtoa vaikuttaa vieraaseen metsään jopa uteliaisuutta myynnistä ja kuutioista.   Keroin dataa puista vast’ikään mutta ei sitäkään kukhaa halunnut lukea, uskoa ja on näköjään pyyhkiytynyt muistista nopeasti. Ei se haittaa.

No , A J :n ohjeissa  keskustellaan vain sallituista tietystä asioista, niin on hyvä. En kuitenkaan tue uskontoja ja uskomuksia joita mainitsit,  enempi ”tulee  pyrkiä totuuteen” ; Mark Wain.

Vertailemalla metsänkäsittelyä rakettitieteeseen niin sekin on melkein sitä ollut. Perustelen , että  nykyisin Pohjois-Korea rakettimies  posauttelee tulitusta taivaalle ja  kansa pureksii juuria tai mitä löytää,  on ojennusleireillä syventämässä ajattelua.  Naapurissamme  ” narodna” on yhtälailla pimennetty  ja rakettieteen käyttäjät ovat ylistettyjä.  Kasvatusjatkuvuutta siellä  on todella ollut   jo 300 v.

>Täällä on ollut vahvasti tahtoa vaikuttaa vieraaseen metsään jopa uteliaisuutta myynnistä ja kuutioista. Keroin dataa puista vast’ikään

Täällä on kovaa kiinnostusta jatkuvasta kasvatuksesta käytännössä. Uteliaisuus on eri asia. Sellaista en ole havainnut. Ihan hehtaaria kohden kerrotut tunnusluvut kiinnostavat. Ei kukaan kysy onko niitä 5, 50 vai 500.

Muistankin nyt tuon sinun ”datan puista”. Olit käynyt muutaman rungon mittaamassa metsässä. Ehkä tosiaan ajattelit, että sillä olisi jotain merkitystä jollekin? Metsäsi puustosta et taida osata tai haluta mitata mitään ja siksi keskustelu on tätä.

Kaiken näköisiä ongelmia tulee vastaan metsänhoidossa, kun kasvatusaika on niin pitkä. Pitää ymmärtää, että osa poruksata vierastaa avohakkuuta, kun se tuottamaton alkuvaihe on niin pitkä ja joskus aika kovan työn takana ja kalliskin. Ja monesta monesta muusta syystä, tunnesyistäkin. Kun näin on, on vain hyvä, että muuhunkin etsitään ratkaisuja, ongelmista huolimatta. Sikisi minun on vaikea ymmärtää tätä panikoimista jk:sta. Kehitys kehittyy ja aika näyttää mihin se johtaa ja kuten kaverini joskus totesi, että aikoja sitten olisimme olleet jo paratiisissa, ellei välillä mentäisi taaksepäin. Eletty vuosisata on ollut poikkeuksellisen kehityksen ja vaurastumisen aikaa, mutta kaikella on hintansa.

Ei puhuta panikoimisesta jk:n suhteen. Ainoastaan siitä ,että menetemä on kokeneellekin hyvin haastava ja soveltuu vain pienialaisille kohteille ,joilla on varmasti kehtyskelpoinen taimikko olemassa.

On helppo huudella jk:n edullisuudesta ,kun noukitaan vain rusinat pullasta ja jätetään alue uudistumaan itsekseen/ oman onnensa armoille. Ongelmat realisoituvat vasta seuraavan sukupolven/omistajan kohdalla. Ei paljoa naurata korjata puita kitukasvuisesta aluskasvoksesta hitaasti kehittyneestä metsästä/kuusikkosta. Puusto on läpeensä laho ja alueella runsaasti vain heinää kasvavia laikkuja. Tässä vaiheessa on tuskin otsaa väittää ,että jatko onnistuu ilman avohakkuuta. Mikä onkaan noissa olosuhteissa puusta saatava hinta ja uudistamisesta koituva kustannus? Runsaasti lahoa sisältävän kuusikon korkealla tukkiosuudellakaan ei paljon elvistellä. Pahimmassa tapauksessa arvotyvestä on tullut halpahintaista lahoa tai energiapuuta.

Holyn pölyä,  kaks’kertaa hakattu ja  on muka pitkä  alkuvaihe.. !