Jatkuva kasvatus käytännössä.

Vertailussa jk:n ja jaksottaisen kasvatuksen välillä näyttää olevan monissa tapauksissa systemaattinen virhe, jolla pönkitetään jk: n mainetta. Vertaillaan hommaa aloitusvaihessa ,jolloin toinen tekee reippaan harvennuksen jaksottaisesti aikaansaatuun päätehakkuukypsään metsään ja toinen tekee vastaavaan paikkaan aukon. Pitäisi verrata keskenään kymmeniä vuosia jk:lla kasvatettuun puustoon saman verran jaksottaisesti kasvatettuun verrattuna. Tällä hetkellä hommassa on pahasti ryöstöviljelyn makua ,kun jaksottaista kasvatustapaa muutetaan jatkuvaksi ja otetaan osa toisen kasvatustavan tuloksista jk:n eduksi. Olisi mielenkiintoista nähdä tästäkin tutkittua tietoa ja faktatietoa siitä mikä on tilanne toisen jk-käsittelyn jälkeen jo kauemmin jk:n piirissä kasvaneessa metsässä.

Heinä ja vadelma hyödyntävät erinomaisesti lannoituksen ,mutta samaa rataa varmistuu sekin ,että vähätkin taimet tukehtuvat heinään eikä uusia tule.

Meidän suurimpien metsänomistajien käytössä on viimeisimmät tiedot metsien kasvun potentiaalista, kuten jalostuksen tuomasta hyödystä ja uudisalan käsittelyn antama varmuus viljelyn onnistumisesta.     Lisäksi siellä on laskentataitoista ammattikuntaa, jotka pystyvät erittelemään huuhaan, tai muun kuvitellun tuoton.

Aika pitkälle omaa koeteltua toimintaa, mikä ei sulje pois erilaisia toimintatapoja sitä vaativissa kohteissa. Kokonaistuotto kuitenkin ohjeistuksessa etusijalla.

Olisiko parin hymiönkin paikka

Tällä kertaa noin. Kunpi milloinkin parenpi. Se vaihtelee viikottain että onko sitä Suomen suurmetsänomistaja vai pienenmästä/köyhenmästä talosta. Toisekseen ja tiedoksi, ei ne isot toimijat käy kerran kesässä raivaamassa 1m korkeita pihlajan vitsoja ympäri tiluksiaan. Ne kesittyy puun kasvatukseen eikä pipertämiseen.
Se taitaa olla vielä opiskeltavana, että iso kuvio eri ikäisiä puita sisältävää metsää ei tarkoita ihan välttämättä jatkuvaa kasvatusta. Ne meinaa nyt mennä sekaisin, esim. jk ja kehitysluokka. Muutenhan ne pohjatiedot jo melko vahvat onkin, ja lisää kertovat t-illoissa.
Leena

Pieni tarkennus tuohon ”meidän suurimpien”. Itse en lukeudu meidän suurimpiin, niinkuin tuosta joku saattaisi ymmärtää. Metsä pinta-alani on sillain sopivan kokoinen, minkä hoitotoimet pystyy pääosin omin porukoin hoitamaan. Myyntejä ei läheskään joka vuosi, mutta joskus hiukan suurempikin kauppa, mikä sitten on suuri.

Justeerin huonommasta päästä olen aloittanut, mutta työelämän saanut viettää hyvässä porukassa, ja päätteen ääreen päädyin, kun maastokelpoisuus alkoi huonontaan. Eläkkeelle hengissä, kuten eräs kolleegani tavoitteensa määritteli. Jonkinmoisen pätkän minäkin olen eläkeukkona saanut viettää, metsäasioita seuraillen.