Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 5,871 - 5,880 (kaikkiaan 14,403)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • Timppa

    Varsinkin kuivien kankaiden niittyjä on vähän .   

    Onko sellaisia olemassakaan.  Joku kanervikko korkeintaan.

    Puuki

    Paisterinteet  vastaa lähinnä niitä karuilla metsä-,kitu- tai joutomailla.  Niistä on puutetta ”ls-puolella”.  Kuusikot kuivahkoilla kankailla on nykyaikana hankala yhdistelmä ja niitä tulee/on tullut lisää sekä jk-metsiin että tasaikäsiin.   Karuja ja kuivia niittyjäkin on ollut olemassa ja on nytkin esim. käytöstä poistuneilla vanhoilla ratapihoilla yms. alueilla.

    MaalaisSeppo

    Jk-kasvatus lisää kuusettumista. Veikkaan, että alikasvustokuusista kasvavat kuuset eivät ehdi kovin suuriksi, kun lämpenevien kesien johdosta lisääntyvä kirjanpainajaongelma kaataa ko kasvatustavan jo valmiiksi huteran kannattavuuden.

    Istutuskuusetkin ovat vaaravyöhykkeessä. Onneksi kasvavat nopeasti ja päätehakkuuta hieman aikaistamalla voi pärjätä. Aukkojen etelä/länsi reunoilla on ehkä hyvä suosia koivua tai mäntyä.

    Olen käynyt tarkistamassa auringonpuoleisia kuusikoiden reunoja. Toistaiseksi ei kirjanpanajaongelmaa ole. Onneksi hyväkuntoisia koivuja on kasvamassa. Niitä alan suosimaan ja kuusia poistan niiden läheltä.

    Timppa

    Joskus kokeiltiin, että hakkuuaukon viereisestä metsästä poimittiin suurimmat kuuset.   Kävi kuin tuolla Konnevedellä.  Pienemmät kaatuivat.  Lopetettiin tuo hullutus.

    Kerran pomittiin kuviolta suurimmat kuuset.  Suuri osa jäljellejääneistä kuivui ja kuoli.  Kuvio tehtiin aukoksi.

    On siis systeemivirhe yrittää temppuilla ikääntyneen kuusikon kanssa.

    Päätettiin, ettei niitä harvenneta millään systeemillä.

    Tietysti pitää taas kerran kysyä, että mitä järkeä onkaan yrittää temppuilla kuusikossa huonosti kannattavan  ja riskialttiin jatkuvan kasvatuksen kanssa, kin selvempää ja kannattavampaa on uudistaa sitä pala kerrallaan.  Näin me ollaan tehty. Toisessa laidassa alkaa olla ensiharvennusaika, kun toisessa vasta istutetaan.

    marttitapio marttitapio

    Jovainin tekstiin, niin jk oli vallitseva metsien käsittelytapa puunkierto sitten yksityismetsätalouden puolella. Ei siitä sen kauempaa ole. Silloiset gurut, metsätalouden tietäjät ovat jo manan majoilla, tai huonosti vaikuttajia. Nuorempi polvi ei ole nähnyt silloisia metsiä, vaan yrittävät keksiä pyörän uudelleen.

    Mainitsemallani jaksolla 200 mottinen hehtaarilla oli jo maininnan arvoista metsää, ja etelä-keskisuomalaisen metsätilan keskimääräinen puusto oli satamottinen, jota pidettiin kohtuullisena, ja hyvin hoidettuna metsälönä.

    Tilastoista nämä kaikki löytyvät, sekä metsien puuston sen jälkeinen kehitys, huomioiden myös teollisen käytön kasvun. Suomen metsissä on enemmän motteja, mitä koskaan mittausajanjaksolla on todettu. Ilmeisesti myös enemmän, mitä sitä oli ennen teollisen metsänkäytön alkua. Eipä mennä turhanpäiten pilaamaan kasvukykyisiä metsiämme jonkun uusvanhan aatteen perässä, tai sieltä betonierämaan kerrostalo asunnon ikkunasta nähdyin, ja kehittynein ajatuksin.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Tuossa Verde-lehden jutussa oli linkki Jyväskylän yliopiston julkaisuun jota aiemmin haeskelin. Siinä pääteltiin, että metsien monitoiminnallisuus toteutuisi parhaiten, jos jatkuvapeitteisenä käsiteltäisiin 75 % metsäalasta. Tässä pitää muistaa että ko. tutkimuksessa on näkökulma erilainen kuin keskimääräisellä metsänomistajalla, joista suurin osa painottaa puuntuotantoa eikä monitoiminnallisuutta.

    Toisaalta tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan että kaikenlainen käsittelyvaihtoehtojen rajoittaminen vähensi monitoiminnallisuutta. (”Our results show that restricting forest management alternatives have a negative impact on forest multifunctionality at all harvesting levels when compared to the case with no restrictions.”) Tässä on jonkinasteinen ristiriita: toisaalta sanotaan että rajoitukset vähentävät monitoiminnallisuutta, ja sitten kuitenkin suositellaan rajoittamaan avohakkuumalli korkeintaan 25 prosenttiin metsäalasta keskimäärin. Ehkäpä lisätutkimukset ovat paikallaan.

    http://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2020/08/kannattaako-avohakkuista-luopua

    Puuki

    25 % avohakkuuta on ehkä liioittelua.   Nyt niiden määrä on 1-2 % /v. metsätalousmaan pinta-alasta.   25 %:a  en hakkuuttaisi ainakaan omasta metsästä kerralla vaikka tulevaisuudessa hiilen sidonnan lisäämisen kannalta se olisikin hyvä vaihtoehto.    Kun esim. 100 ha tilalla tehdään päätehakkuuta keskimäärin 2 % :n pinta-alalla /v,  niin  peitteistä metsää on jatkuvasti  n. 95 % pinta-alasta, jos uudistamisesta huolehditaan.  25 ha avohakkuu olisi liian radikaali toimenpide siihen verrattuna.

    suorittava porras suorittava porras

    Tarkoitetaan ilmeisesti ,että avohakkuun ja jaksottaisen kasvatuksen ulkopuolelle on jätettävä pysyvästi 75%metsäalasta ja jaksollista voi käyttää lopulla 25%:lla pinta-alasta.

    Jovain Jovain

    Tiukassa on vanhat palstalla jo vuosia viljellyt kliseet metsänhoidon paremmuudesta. Eihän jatkuva kasvatus ole vanhojen uudistuskypsien kuusikoiden tai muutenkaan uudistuskypsien metsien kasvatusta ja ei varsinkaan aikansa eläneiden alikasvoksien kasvatusta, joita tarjoillaan vielä jk metsäksi. Ilmeisesti käsitys on hirttänyt päälle jostain menneestä aikakautensa julkilausumasta. On perusteltu, mutta eihän jk ole uudistuskypsien metsien edelleen kasvatusta, ei myöskään harsimalla aikaansaatujen jätemetsien edelleen kasvatusta. On aikatavalla jälkijunassa, jos kuvitellaan jk metsänhoidon olevan tällaista. Voihan kysymys tietenkin olla uuden metsälain toisinnosta?

    Puuki

    Sp.   Niinpä tarkoitetaan,  ja minä myös tarkoitin sitä mistä kerroin.

    Jk:n ”uusi tuleminen” ei olisi edes mahdollista ellei olisi tehty aikaisemmin maan muokkauksia ja saatu monipuolista alikasvillisuutta aikaiseksi.  Nyt voi onnistua , jos osataan valita sopiva kasvupaikka jossa on sopivaa alikasvusta  valmiina.  Muuten on edelleen suunnilleen entiset luonnonolosuhteet kasvupaikkojen ja luonnontuhojen esiintymisen suhteen olemassa ja esim. korjuuolosuhteet usein entistä haastavampia.

Esillä 10 vastausta, 5,871 - 5,880 (kaikkiaan 14,403)