Jatkuva kasvatus käytännössä.

Kannattavuusvertailu on tehty virheellisillä oletuksilla, jos ei lasketa todellisen tilanteen mukaisesti.   Esim. jk-firman tekemissä vertailuissa unohdetaan yleensä jk:n  (jäävän puuston pääoma-arvo)  ja 2. vaihtoehdon eli päätehakkuun kantohintojen selvä ero .    Jos pystyyn jää paljon puuta, niin niiden pääoma-arvo kasvaa helposti suureksi,  ja jos jätetään vain vähän , niin ne puut ei aina riitä kasvattamaan riittävästi arvokasvua oletettuun seuraavaan harsintakertaan mennessä .    Tätäkin asiaa on tahkottu pitkin ja poikin jo varmaan kymmenen kertaa mutta joillekin ei mene perille koska ollaan omassa poterossa eikä voi myöntää tosiasioita.     Jk:sta ei saa millään leivottua parasta vaihtoehtoa joka osa-alueella.  Ei kannattavuudessa (useimmissa tapauksissa) eikä hiilinielun lisäämisessä.   Muuten voi olla kyllä sopiva ja jossain tarpeen esim. maisemametsäksi.

Hintaa voi tietysti vaatia mutta eri asia on saako vaatimansa. Voi jättää puut myymättäkin , se on myös yksi vaihtoehto .    Taulukkohinnat on vain keskiarvoja ja jokainen leimikko hinnoitellaan erikseen ja kantohinnat vaihtelee  mm. korjuukulujen ja kunkin puutavaralajin kysynnän mukaan.  Eroja korjuukuluihin tulee esim. ha-kertymän  muuttumisesta  ja metsäajomatkan pituudesta , puiden keskikoosta, -valinnasta  , alikasvoksen varomisesta ja korjuukelpoisuudesta maaston  ja kelien suhteen.

Joku ihmetteli toisaalla miksi leveistä ajourista ollaan huolissaan (ensi)harvennusmetissä mutta ne ei haittaa  jk:n metsässä. Sille on selvä syy ; niiden puustojen rakennehan on ihan erilainen, isoja puita korjataan kun niiden arvokasvu% on laskenut. Myös puuston tiheys vaikuttaa siihen miten  ajourien leveys sopii mihinkin metsään.  Toisaalta liian leveät urat ja jäävän puuston liian pieni PPA voi laskea metsän kok.kasvua liiaksi  jotta jäävien puiden arvokasvu kompensoisi sen.

Eniten olen huolissani jk metsien monista korjuukerroista. Jaksottaisissa korjuukertoja on 2-3/ 60-70 vuotta. Jk:ssa 15 vuoden välein. Melkoista ramppasmisya siis. Toiset tamppaa, toiset ramppaa .. .?

Jovain ymmärrät sen Harsintajulkilausuman täysin väärin.

Kiellettiin kaikki harsinnat.  Asian ydin oli se, että kasvatetaan metsälöitä, joissa uuden metsän kasvuun lähtö aikaansaatiin siemenpuuhakkuilla.  Kun taimikko oli syntynyt, niin sitä sitten kasvatettiin tasarakenteisena hamaan päätehakkuuseen.

Silloin 1948 nykymuotoinen taimikoiden perustaminen oli mahdotonta käytännön syistä.  Ei ollut teitä, tekijöitä, liikuntavälineitä, taimia ym.  Taimikoiden perustaminen ja hoito osattiin  aivan yhtä hyvin kuin nykyäänkin.  Minulla on kirjahyllyssä Tapion vuosikirja 1913, joissa opetetaan metsäpuiden taimien kasvatusta ja vuosikirja 1914, jossa opetetaan taimikoiden ( jotka ovat syntyneet luontaisesti tai keinollisesti istuttaen tai kylväen) täydennysistutuksia ja perkauksia täysin nykypäivään soveltuvin opein.  Opetettiin  mm tekemään varhaisperkaukset kitkien sateiden jälkeen, kun maa on märkää ja vesakko irtoaa helposti.

Ymmärtääkseni metsänomistaja saa tulonsa puun myynnistä.  Siis puun kasvatuksen opetukseen pitää panostaa.

Vuonna 1948 teollisuuttakin oli vähänlaisesti.  Paljon oli jäänyt rajan taa.  Ymmärtääkseni niiden viisaiden huoli oli, ettei harsinnoilla pilattaisi metsiä lopullisesti.  Epäilemättä toinen tavoite oli löytää tapa, jolla vähäisillä resursseilla saataisiin puuta mahdollisimman tehokkaasti markkinoille.  Puuhan oli ainoa, jolla saatiin ulkomaan valuuttaa,  Sitä tarvittiin myös niin sotakorvauksiin kuin kotimaan jälleeenrakentamiseen.

Olivat fiksuja kavereita ja oppi meni hyvin perille, kun nähtiin hyvät tulokset ja tiedettiin entisen tavan surkeus.

Fakta on ettei ilman osto- ja myyntikartelleja Suomella olisi tämän tasoista metsä. ja metalliteollisuutta.  Mutta aika aikaa kutakin.  Eikä se ostokartelli ollut mikään täydellinen, koska sahat eivät kuuluneet siihen.  Itse luulen, että tarkoitus olikin nitistää yksityiset sahat.  Ei siinä metsänomistaja kärsinyt, kun tukin hintaa nostettiin ja kuidun laskettiin.