Jatkuva kasvatus käytännössä.

”En kertonut puiden kaatumisista . Ranen olisi luettava oikein. Kerroin taloudellisesta  riskistä euroina.”

Voitko tarkentaa?Miten ”puuttomalta aholta” avohakkuuhinnalla kaadetut  tukkipuut jotka jatkavat kasvuaan muina sijoituksina voivat olla isompi riski kuin jatkuvan kasvatuksen metsässä nurin köllöttävät tuulenkaadot?

MaalaisSepolla on taseraja metsänsä ympärillä. Entä jos taserajan sisällä onkin yksi metsikkö kuten YLE:n Arvometsän tapauksessa. Vaikuttaako silloin metsänkäsittelypäätökseen lainkaan se kuinka paljon sijoitettu raha tuottaa metsän/metsikön ulkopuolella taserajan toisella puolella? Viime vuosina ei ole juurikaan tuottanut pankissa käyttötilillä, mutta esimerkiksi vuokra-asunnossa uudiskohteessa tai pörssissä on voinut tuottaa. Esimerkiksi pitää päättää, otanko nyt metsiköstä ulos euroja 5000 vai 15000 ja mitä sitten tapahtuu.

Harsintajulkilausumassa 1948 kirjoitettiin näin:

1.  Varsinainen harsinta, jota hyvällä menestyksellä voidaan käyttää suotuisammissa olosuhteissa on meillä luonnonvastainen ja epätaloudellinen hakkausmenetelmä.  Meikäläiset kasvupaikat eivät ole niin hyviä, ilmasto ei niin suotuisa eivätkä puulajit niin varjonkestäviä, sitkeähenkisiä ja  toipumiskykyisiä, että harsintarakenteinen metsikkömuoto voisi johtaa edes tyydyttäviin tuloksiin.  Kun lisäksi mm. näistä syistä varsinaisella harsinnalla käsiteltyjen metsiköiden tuotto jää huomattavasti pienemmäksi kuin tasarakenteisempien metsiköiden ja puutavaran hankinta niistä muodostuu kalliimmaksi ja jäljellä olevaa puustoa vahingoittavaksi, on selvää että tämä menetelmä ei voi meikäläisissä olosuhteissa tyydyttää edes vaatimattomia metsätaloudellisia vaatimuksia.

2. Kun metsänhoidollisiakaan näkökohtia noudattava harsitahakkaus ei meille siis sovellu, on itsestään selvää, että metsänhoidollisista näkökohdista täysin piittaamaton, epämääräinen harsinta, metsikön parhaimpien  puiden jatkuva poiminen ( määrämittaharsinta ja sitä lähentelevät hakkausmenetelmät) on täysin tuomittava ja johtaa hyvin nopeasti jatkuvasti vajaatuottoisina säilyviin tai pilattuihin metsiin….

Voisiko asiaa selkeämmin sanoa?  Tuo ”varsinainen harsinta” on siis sama kuin nykyinen ”jatkuva kasvatus”.

MItä mieltä Jovain olet?  Tuomittiinko ”metsänhoidollinen harsinta”?

t

Kun ei ole  yhteneviä pitkän ajan tuloksia koealoilta ainakaan vielä saatavissa, niin pitää tyytyä vertailuissa mallinnuksiin jotka on melko epävarmoja ja  helposti manipuloitavissakin sopivalla muuttujien valinnalla.

Vierekkäiset isohkot koealat samanlaisella alkupuustolla  ja -kasvupaikalla olisi paras lähtökohta vertailuun luonnossa.   Onhan niitä koealoja jo jonkin aikaa ollut mutta kun tulokset poikkeaa toisistaan usein paljon, riippuu kuulijasta/tulkitsijasta mitä uskoo ja mitä ei.

Ylen radio-ohjelmassa toimittaja kertoi itsekin olevansa ihan pyörällä päästään, kun kertoi miten hyvä on ”uusi” jk-metsänkasvatusmenetelmä suhteessa avohakkuuseen.  Siteerasi mm. Soimakalliota jonka mukaan metsän/maaperän hiilitaseen normalisoitumiseen entiselleen saattaa kulua 100 v. kun tehdään avohakkuu.   Sehän nyt ei ainakaan pidä paikkaansa, jos metsä uudistetaan edes jotenkin.

Omat ”koealat” joilla on tehty yläharvennusta on ainakin toistaiseksi onnistuneet ihan kohtalaisen hyvin.  Esim. yhdellä lehtomaisen kankaan sekametsäkuviolla joka on aikoinaan istutettu männylle  on 5 vuotta sitten tehdyn 2. (ylä)harvennuksen jälkeen alikasvoskuusetkin elpyneet hyvään kasvuun tänä vuonna .  Tukkipuukokoisilla puilla ei harvennusreaktio ole  ollut myöhässä vaan kasvu jatku  entisellään tai oikeastaan entistä parempana  heti harvennuksen jälkeen.     2v. sitten tehtiin vastaava hakkuu n. 4 ha:n kuviolle samalla tyylillä.   Kasvupaikan (ja puuston) pitää olla sopivia yläharvennukselle ja alikasvosmetsän kasvatukselle eli vähintään tuoretta kangasta eikä saa olla juurikääpää . Nuo kuviot on aikoinaan toinen avohakattu ja toisessa on tehty sp-hakkuu, aurattu lehtomainen ja tuoreen kankaan kuvio on äestetty ja puita mistä valita kasvatettavaksi on ollut riittämiin.

Se on Gakta mutta ei fakta. Oli tutkimusta ja kokemusta viime vuosisadan alkupuolelta. Ei tietenkään nykyisestä jatkuvasta kasvatuksesta, vaan siitä silloin harjoitetusta mallista, jossa ei ehkä osattu huolehtia jäävän puuston määrästä, laadusta eikä siemenpuista.

Seuraavan nimimerkkien retkeilyn aihe voisi olla ”onnistuneet jatkuvapeitteiset metsät”.