Jatkuva kasvatus käytännössä.

Niin usein ne siemenviljelmät sijaitsee kaukana ja harvoissa paikoissa. Taustapölytyksen perimä on siis usein kaukana.

Jalostuksessa on huomioitu runkomuotoa, ja oksankulmaa jne, mutta epäilempä ettei esim. alttiutta sienitaudeille ole pystytty ottamaan huomioon. Eroja puuyksilöiden välillä voi olla. Samoin voi olla eroja siinä mille puu öttiäisten mielestä maistuu. Saattaahan metsokin syödä yhden männyn latvan neulasia usein, kun taas viereinen samanlainen mänty jää täysin koskematta. Siitä on ehkä vain kerran maistettu että ei niin hyvänmakuinen.

Entä vastaukset kysymyksiini?

Sitähän voisi tehdä vaikka samalla paikalla kasvatettujen eri perimän taimien syöttökokeita eläintarhoissa oleville hirville. Että miten maistuu.

Kiitos Perko. Sivullinen saattaisi oppia käyttämään tuota menetelmää jos tietäisi kuinka monta puuta pitää kussakin kokoluokassa olla, kuinka paljon niistä tulee myytäessä kassavirtaa ja kuinka usein. Periaatteessa myös Arvometsän julkaisema hieman epäonnistunut laskentaesimerkki ja Silva-yhdistyksen laskuri pyrkivät juuri tähän.

Metsänkäsittely­menetelmissä on valinnan varaa, mutta oikotietä onneen ei ole

Metsien niin sanotun jatkuvan kasvatuksen epävarmuudet liittyvät uuden sukupolven kehittymiseen. Uuden puuston hidas ja vajavainen kehittyminen uhkaa ilmasto- ja monimuotoisuus­tavoitteita sekä taloudellisten tuotto-odotusten saavuttamista.

HELSINGIN SANOMAT antoi pääkirjoituksessaan (8.7.) ymmärtää, että metsien niin sanottu jatkuva kasvatus olisi oikotie onneen metsän kasvatuksessa. Valitettavasti kirjoituksesta puuttui mittakaava ja kriittinen ote. Menetelmään ja tutkimustuloksiin liittyvät epävarmuudet sivuutettiin.

Avohakkuisiin perustuvaa tasaikäisrakenteista metsänkasvatusta ja jatkuvaa kasvatusta asetetaan usein aivan turhaan vastakkain julkisessa keskustelussa. Metsien kasvatuksessa tavoitteena on löytää kullekin kohteelle parhaiten sopiva menetelmä. Menetelmää valittaessa on otettava huomioon muun muassa kasvupaikka, olemassa oleva puusto ja maanomistajan tavoitteet.

Metsän uudistuminen ja uuden puusukupolven kehittyminen ovat ratkaisevia tekijöitä riippumatta kasvatusmenetelmästä. Tutkimusten mukaan jatkuvan kasvatuksen suurimmat epävarmuudet liittyvät uuden sukupolven kehittymiseen. Uuden puuston hidas ja vajavainen kehittyminen uhkaa sekä ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteiden että taloudellisten tuotto-odotusten saavuttamista. Näitä epävarmuuksia ei pääkirjoituksessa mainitun professori Timo Pukkalan mallinnuksissa ole huomioitu.

Tällä hetkellä jatkuvan kasvatuksen puuntuotosta koskevaa vertailukelpoista tutkimustietoa on saatavilla vain kuusikoista Etelä-Suomen kivennäismailla. Näissä tutkimuksissa puuntuotos oli 15‒25 prosenttia tasaikäistä kuusikkoa heikompi. Tutkimusta tarvitaan lisää.

Jatkuvan kasvatuksen metsissä on tuhoriskinsä. Menetelmä suosii kuusta, ja niin suosii myös arvokasta tyvitukkia lahottava juurikääpä. Sieni on etenkin kuusikoidemme merkittävä tuhonaiheuttaja. Jatkuva kasvatus ei katkaise infektiokierrettä, vaan laho jatkuu varmuudella uudessa puustossa. Tästä kärsivät ilmastotavoitteet siinä missä metsän käyttäjätkin.

Toisin kuin pääkirjoituksessa annettiin ymmärtää, jatkuvan kasvatuksen metsien hyvä kasvu edellyttää panostusta metsän hoitoon. Huomionarvoista on sekin, että nykyisillä puunkäyttömäärillä jatkuva kasvatus edellyttäisi käsiteltävän metsäpinta-alan tuplaamista vuosittain. Mitä useammin metsässä tehdään toimenpiteitä, sitä enemmän syntyy korjuuvaurioita.

Kirjoituksessa unohtui, että samasta puusta saadaan sekä tukkia että kuitupuuta. Puusta hyödynnetään viisaasti eri osat eri käyttötarkoituksiin. Raaka-ainevirrat kulkevat sekä sellu- että sahateollisuudelle. Iso osa odotetuista metsäteollisuuden uusista tuotteista, kuten suuren markkinapotentiaalin tekstiili-innovaatiot sekä uudet ratkaisut lääketeollisuuteen ja sähköautojen akkuihin, rakentuvat sellulle tai sellun tuotannon sivujakeille.

Lopulta maanomistaja on ratkaisevassa asemassa ja päättää, mitä metsissä tehdään. Metsänomistajien tavoitteet vaihtelevat. Pääkirjoituksessakin mainitun tutkimuksen mukaan 32 prosenttia metsänomistajista ilmoitti harjoittavansa ainoastaan tasaikäisrakenteista metsänkasvatusta. Jatkuvaa kasvatustakin harjoitetaan, ja tietyillä kasvupaikoilla sillä on varmasti paikkansa.

Marko Mäki-Hakola

Karoliina Niemi

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008119414.html