Kasvupaikatkin on erilaiset etelästä pohjoiseen. Ihan kuin vertaisi ferrarin kiihtyvyyttä etelän lämmössä dieselmersuun lapissa.

Pääsääntöisesti jk(jatkettu kasvatus) on puistometsien, maisemametsien  ja luontaisesti erirakenteisten rämeiden  kasvatustapa.

Puuki oikeassa, jk puolustaa paikkaansa esim. omassani, turvemuuntumassa jossa aukon teko tietää vedenpinnan nousua ongelmallisen ylös. Vaikka kuinka hyvät ojat ja tukkoon kasvanut järvi imee aikaa ottaen. Mutta iso kuusikko ja seassa lehtipuuta oli hyvä pinnan tason laskija. Nyt kun muutama vuosi sitten isot koivut poistettiin päältä on jo sekin tehnyt sen että ojat ovat piripinnassa ja kuuset voivat ainakin kotvan aikaa erittäin huonosti. Mutta jos nyt saan aikaan lehtipuuta ajourille ja pienaukoille voin sanoa että veden kuivaus toimii ja metsäkin alkaa voida taas paremmin.

Jatkoa vielä Visan kommenttiin edellisellä sivulla ,että nykymenetelmillä ko tulokseen päästään jo 55 vuodessa. Se tuhat mottia kasvoi 60 vuoden takaisilla uudistusmenetelmillä ja taimiaineksella. Välitön uudistus hakkuun jälkeen ,kehittynyt maanmuokkaus ja pidemmälle jalostettu taimiaines tarjoavat mahtavat mahdollisuudet. Tämä tietysti vaatii alussa vähän ”tamppaamista”. Tumput suorana seisovat voivat vain kateellisina seurata tamppaamisen seurauksena tapahtuvaa puuston huimaa kasvua.

Mahdollisuudet hyötyä metsästä heikkenee oleellisesti, ellei metsää hoida. Ihmiskunta siirtyi jokin aika sitten keräilytaloudesta viljelyyn, joten vähitellen muutos alkaa ehkä olla kaikkien syytä jo tiedostaa. Vai pärjäätkö sinä keräilytalouden tuotannolla? Huomaa, että kaupoista ostamasi hyödykkeet ei niitä ole poislukien torilla kanttarelleja myyvä mummo.

Olen aika varma, että Jonastakin on elämänsä alkuvuosina hoidettu samoin kuin meitä muitakin.