Jatkuva kasvatus käytännössä.

Minä katselen parhaillaan vastarannalla ruskistuvaa kuusikkoa puron suojeluvyöhykkeellä. Tuulen vaurioittamista puista homma alkoi ja finaali häämöttää. Kohta näkymä on pelkkää tuulen kaatamaa ja lahoavaa rytöä.

Samaa näkymää ihastelee jatkossa moni jatkuvaan kasvatukseenkin hurahtanut yläharventelijakin. Kuiduksi päätyy lopuksi koko roska ellei jopa suoraan energiapuuksi. Siinä onkin kummastuksen sormi ihmetyksen suussa ,kun pohditaan ,millä rahalla uudistaminen hoidetaan. Toki on mahdollista lohduttaa itseään sillä ,että ötökät voivat hyvin ja maailma pelastuu.

Metsälaki 2014  vapautti monikerrosmetsän ja muutkin mallit mo:n valittaviksi. Sitä ennen oli ainut paljashakkuukierto ja halpa-propsientuotanto kusettajille mahdollinen 70 vuotta.  Siitä  älystä on nyt puoli Suomen metsistä hoitorästien ryteekoitä joista ei ole kiinnostuneet Ranet tai visat sun muut alan ”insinöörit” katselemaan tai vesomaan tureikkoja.  On kohtalaisen suuret rusinattomat avohakkuut hoitokierrätyksessä joista ei ole tuottoa latiakaa mutta tarvitsee monimuotoista jatkuvaa tamppausta.

Noista edellisellä pakolla käsitellyistä metsistä  vain harvasta on mahdollista heittää monikerrokselliseenmetsään ongelmitta ja joutuu siisteimmän kautta tekemään startin jopa ”lähtöruudusta”.   Sama on ollut Bertsan aloitusruutu, ei se mikään koeala ole ollut koskaan!! Siinä on minimoitu sen edellisen viisauden tappioita.

Ranea vaivaava myrskypelko on onneksi pienempi kerroksellisessa- kuin tasaikäisessämetsässä paitsi paljasmaa kärsii vain vähän tuulesta ja sillä pysyy vakaa tuotto tappioitta, MOT.  Paula- myrskyjen korjuut ovat lopeteltu ,   niissä on ollut alle 0,2%  jk- kohteita.
”Enimmäkseen kaatui 80-luvulla viljeltyä metsää”, hän toteaa. Räisäsen havaintojen mukaan kuuset pysyivät Paula-myrskyssä paremmin pystyssä kuin männyt.  ”Monimuotoisempia metsiä pitäisi olla”, Räisänen toteaa ja aikookin lisätä puulajikirjoa uudistettavien metsiköiden sisällä.” MT- lehdestä.
Kertomukset kerroksellisen kasvun hakkuuvaurioista  jk: sen takia ovat suuresti liioiteltuja  että niitä jk:ta olisi ollut jo vuosikymmeniä sitten tai edes  menneinä vuosina.  Niitä metsiä eivät ole käsitelleet kun niitä ei yksinkertaisesti  ole kymmenessä vuodessa kerennyt kasvaa.   Tarinat ovat näistä tasaikäisistä  pakko-lain metsistä  joissa tehdään yläharvennusta.

Viimeinen näkemäni avohakkuu oli mo:n mielestä törkeä ja ostajan  mielestä myös häpeäksi  ja jälkiä yritetään korjata ja osin korvata,  kertoi ostaja.  Harmillista kun sellainenkaan työ ei enää onnistu. En voi lähettää kuvaa, mutta niitähän olette  jo nähneet!

Monikerrosmetsän tuotannon erimuodot ovat saavuttaneet suuren kiinnostuksen  Euroopassa ja Suomen Metsälehden keskustelussa. Vain muutama on osannut soveltaa sen  käytäntöön mutta muutkin hallitsee syvällisesti siitä tiedon ,  niin kertovat ,  eivätkä kirjoitusten perusteella sure edellisen pakko- systeemintappioita vaan nurkumatta jatkavat tamppausta.  Maailman onnellisin kansa!

Olen Perko kyllä jo pari kertaa ne omat jk-kokemukseni täällä kertonut sanoin ja kuvin. Ne hakkuuthan tehtiin silloin suojuspuuhakkuun nimellä. Edellytyksenä oli, että maapohja oli valmiiksi taimettunut. Yleisin ongelma olivat tuulenkaadot ja suojuspuiden pystyyn kuoleminen ja maapohjan heinittyminen sekä vesakoituminen. Tämä lisäsi työtä kustannuksia todella paljon. Suurin taloudellinen vahinko tuli maapohjan tuottokyvyn pitkäaikaisesta vajaakäytöstä.

On selvää, että jk metsänhoidon tunnistamisessa on vaikeuksia. Niitä ei ole tuhoille alttiit harvaksi hakatut metsät, eivät hoidon puutteessa olevat metsät, tai että niitä metsiä on alettu pitämään ja käsittelemään jk metsinä. Voi olla, että aika kaukana on käsitykset jk metsänhoidosta ja vähän on niitä metsiä pitkän sulkuajan jälkeen olemassa. Poikkeaa aika paljon toisistaan, lähteä tekemään jk metsää jaksottaisen pystymetsään, tai hoitaa jo olemassa olevaa jk metsää.

Konneveden metsä oli tasaikäisen yläharvennusta.. ehkä muutakin raivausta oli tehty jo aiemmin kun aluskasvusto puuttui. Tuollaiset lämmön kerääjät ovat virtauksille herkkiä joita haukat ja purjelentäjät etsii helläpäivinä nostoihin jopa yli 10m/ s. Niistä syntyy herkästi trombit sun’muut hurrikaanit ja katotkin lähtee lähiseudulta.  Vahinko kävi mutta ne  propsit oli korjattavissa edelleen  eikä sellunkeittäjät siinäkään jääneet ilman halpaa puuta sama kuin avohakkuullakin.