Keskustelut Puukauppa Kannattaako hankintakauppa

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 138)
  • Kannattaako hankintakauppa

    Merkitty: 

    Näin uutena palstalaisena kaipaisin seuraavaa laskennallista tietoa, osasikohan joku viisas vastata?
    Jos teetätän hankintahakkuuna motolla kuitua, jäänkö voitolle vai tappiolle.
    Eli ideana että kaverin motolla teko ja ajokoneella ajo tienvarteen, sitten myydään puut jollekin metsäjätille.
    Jos saadaan 30€ kuidulla hintaa ja maksan kaverille teosta ja ajosta 15€ saan nettona tuon 15€, ja kaverin tekopalkat saan tietysti verovähennykseen.

    Eli mielestäni jään voitolle, kun yhtiö tarjosi vain 16€ kuidusta.
    Arvonlisäveroja, pääomaveroa tai metsävähennyksiä en nyt ota ollenkaan huomioon.
    Nehän heittää jokaisella sen mukaan onko esim. metsävähennystä tai ei.

    Eli oisko jollakin helppoa laskukaavaa, mikä on käteenjäävä ero?

    Itellä nyt eniten painaa se että saadaan metsä kuntoon, talvileimikko ja se on täällä etelässä kirosana yhtiöille…
    Hakkaavat ensivuonna tai seuraavana tai ehkä sitäseuraavana, jos ei ole kiireellisempiä myrskypuita.

    Ajattelin vaan että paljonko jään voitolle per motti???

  • Ukkopekka

    Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että moto kävi mielessä, kun katselin jäljelle jäävää urakkaa savotan lopussa. Nyt on kuitenkin jo aika kullannut sen verran muistoja, että harkinnassa on savotan jatkaminen ensi syksynä. Ajatuksena on jatkaa hyvin alkanutta opettelua ja samalla korjata virheet, joita edellisellä kerralla teki. Oletettavasti työteho kasvaa jonkin verran edelliseen kertaan verrattuna. Jos vielä pystyisi jakamaan tekemisen vähän pidemmälle ajalle, niin kuntokin kestäisi tuon vähän paremmin ja mottejakin kertyisi enemmän.

    Puuta oli oleellisesti enemmän, mitä etukäteen arvioitiin. Työmaata on käynyt aiemmin katsomassa useampikin ostomies ja heidän arvionsa oli 20 m3 tukkia ja 40 m3 kuitua. Todellinen toteuma tullee olemaan ainakin 60 m3 kuitua ja 30 m3 tukkia, todennäköisesti vieläkin enemmän. Ts. työmäärä on oleellisesti suurempi kuin mitä osasi etukäteen arvioida. Ja näin erityisesti siksi, ettei hankinnasta ollut aiempaa kokemusta.

    Toisaalta se on vaan niin, että moni asia tässä elämässä olisi jäänyt tekemättä, jos työn määrä olisi ollut selvillä ennen aloitusta. Jos laskee tämän investoinniksi omaan tulevaan osaamiseen, niin ei tarvitse niin paljoa miettiä homman järkevyyttä tai taloudellista kannattavuutta. Ja miksi se koira muniaan nuolee – koska se pystyy…

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Juuri näin. Joidenkin mielestä metsään ei kannata hankkia raivaussahaa isompaa kalustoa, mutta onhan metsän harventaminen itse hienoa työtä, jossa näkee tuloksen heti. Itselläni ei ole hakkuukokemusta omasta metsästä, vain uudistamis- ja taimikonhoitotöistä. Metsäharjoittelutalven ajan teimme avohakkuuta. Metsäharjoittelijalle annettiin ensin käteen kirves, sitten raivaussaha ja lopuksi moottorisaha. Minä en ehtinyt yletä hakkuu-urallani tukkipuiden kaatoon saakka, mutta sentään karsijaksi, apteeraajaksi ja kasaajaksi.

    Metsänmies

    Jatka vaan Ukkopekka hankintahakkuun parissa. Kirjoituksessasi paistaa turha vaatimattomuus. Jos olet tehnyt ja ajanut mönkijällä viikossa tuon ilmoittamasi määrän, pidän tulosta hyvänä, jos olet ollut ensimmäisellä savotalla. Alottelijalle ei määrä ole tärkeintä, vaan työn laatu ja oikeiden työtapojen opettelu. Työtulos kasvaa kokemuksen myötä huomaamatta. Kerrot kaiken varalta mittailleesi pituuksia ja tukkien paksuuksia. Niin teen minäkin, vaikka pidän itseäni ammattimiehenä reilun 40 vuoden kokemuksen jälkeen. En ole enää vuosiin tehnyt hakkuita palkkatyössä, mutta hankintaa olen tehnyt ja aion tehdä tulevaisuudessakin. Hankintahakkuu on vähän urakkatyön ja puuhastelun väliltä, kannattaa jättää ne huippusuoritukset tekemättä. Ja jos lihakset menevät kipeiksi, se on vaan hyvä merkki, tietää, että palstalla käydessä on tullut tehtyä töitäkin.

    Jätkä

    Hankintahakkuuna tehty – ensisijaisesti harvennus, antaa mahdollisen parhaan hyödyn sillä, että metsä jää varmasti tekijänsä mielestä loistokuntoon. Lisäksi niin kauvan, kun pysytään verotettavan hankintatyörajan alapuolella, voi mielessään kuitata myös verottajan osuuden omaan lompakkoon. Tarkemmin kun pohtii, niin hintaero pystyhinnan ja tienvarsihinnan välillä pitäisikin kertoa jollain lukemalla, koska työn sivukustannukset ovat kuitenkin melkoiset ja hankintakaupassa ne jäävät puunmyyjän / hankintahenkilön kontolle.

    Paikkojen kipeytyminen on osoitus siitä, että ruumiinkulttuuria ei ole pahemmin tullut harjoitettua.

    Ukkopekan työsuorite on tosiaan ihan kiva määrä, jos kyse on aloittelevasta hankintamiehestä, eikä jaloissa ole pyörinyt paria apupoikaa.

    Jos on esim ihan oikea M-saha käytössä, niin ensikertalaisella sahurilla jo pelkkä käynnistäminen teettää sellaisia liikkeitä, että ei olisi ihme, vaikka iltasella saunan löylyissä loikoillessa sattuisi silmiin alaraajoissa mustelma jos toinenkin. Nuo kevytkäynnisteiset lelusahat kuuluvat heikkovoimaisten puutarhahommiin.

    Kumikettu

    Jos korjaa alkajana 30 m3 puuta pystystä viikon aikana tien varteen, on tehnyt miehen työn. Hieno homma, siitä eteenpäin! Itse en ole ihan alkaja, mutta kyllä tuo määrä tiukille vetää ja vähintään jättää kaikki muut projektit väliin.

    Ukkopekka

    Vaikkei tässä nyt enää ihan nuori olekaan, niin ei nämä hommat tekemättä jää sen takia, että fyysinen kunto pettäisi. Toki työskentely on sen verran erilaista kuin muu normaali aktiviteetti, että ”uusia” lihaksia löytyy helposti. Nekin kyllä siitä vetristyy, kun pääsee liikkeelle. Tuolla kipeytymisellä tarkoitin ihan kunnon vaivaa; loppuviikosta ranne rutisi jo ihan pienellä liikkeellä ilman kuormitustakin. Syynä oli todennäköisesti se, että käänsin sahan kaatosahausta tehdessä ilman, että olisin löysännyt otetta sahan kahvasta. Ts. etusormi oli kaasulla peukalon sijaan ja ranne koukistuneena. Tämän kun sitten toisaa riitävän monta kertaa, niin johan alkaa pakottamaan. Nyt kun olen yrittänyt opetella tuota peukalolla kaasuttamista, niin vaiva ei ole uusiutunut.

    Ukkopekka

    Sen verran on vielä sanottava, että hommaan ryhtyminen alkoi tuntua suorastaan pakolliselta, kun sai kuulla niin paljon epäleviä ja vähätteleviä kommentteja; ”hankintahakuu ei kannata, sillä ei hanki, moto hoitaisi nopeammin ja paremmin, ei onnistu kokemattomalta, eikä varsinkaan ajo onnistu mönkijällä..” En minä nyt tähän mitään selkään taputtelua tarvinnut, mutta ihmetytti kyllä vähän tuttujen ja vähän tuntemattomienkin tarve lytätä koko projekti jo ennakolta.

    Sitten kun sen kuitenkin sai tehtyä ja omasta mielestä vieläpä ihan kunnialla, niin puut oli vääriä, kasa oli huono, väärään paikkaan kasattu, huonosti hakattu, liian tiheään jäi.. Puukauppa noin muutenkin tuntuu olevan koko kylän yhteinen asia. Harvempi menee suoraan kyselemään toisilta, että paljonko sitä paalua löytyy sieltä pankkitililtä. Puukaupan yhteydessä tätä häveliäisyyttä ei ollut havaittavissa, kollektiivinen kiinnostus puumäärän ja saadun rahan määrään oli suorastaan hämmentävää.

    Kertoneeko sitten jotain kysyjien omasta itsetunnosta tämä pätemisen tarve, tiedä häntä. Eipä se minua hetkauta, ensi syksynä sitten enemmän..

     

    Jätkä

    Tuo peukalokaasutus kaatosahauksissa, samoin kui moesti karsittaessa – varsinkin jos haluaa karsi kaikki oksat kertakävelyllä, mikä onkin ainoa oikea tapa – on sellainen liike, joka kannattaa hioa niin hyvin, että takakahvasta ei tarvitse puristaa käytännössä lainkaan. samoi tukahvasta niin löysä otem että kahva luistelee peukalon ja etusormen varassa.

    Vaikka turha kai minun on mielipiteitäni oikeasta tekniikasta kertoa, kun täällä ei siihen luota kuin ne kolme, jotka myös osaavat tekniikan.

    harrastelija harrastelija

    Kiuruveden Metsolan oppeja kun katselee, niin välillä täytyy vähän ihmetellä tekniikoista! Vinoja kantoja ja molemmin puolin puoleen väliin sahaaminen on uutta. Puhumattakaan nippukarsinnasta – täytyy olla kyllä aika tiheässä kasvanutta kuivaoksaista kuitupuuta. Koneajossahan kyllä kuivat oksat karisee pois. Puun siirtely ilmassa on toki tuttua, koska silloinhan puu on kevein.

    Varsinkin kaarisahalla urakoidessa täytyi leikon olla suora. Tiukimmillaan pöllin pituus  mitattiin kolmesta kohti .  Puhun nyt lähinnä ”riiman” sahauksesta 1 metrin mittaiseksi. Moottorisahalla menee vaistomaisesti samalla tyylillä, jos ketju on oikein viilattu 🙂

    Jätkä

    Kyllä silloin on pölvästejä muitakin kuin vain Jeessi ja Tollo – ja Mulle…

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 138)