Keskustelut Metsänhoito Lukella on jatkuvan kasvatuksen agenda

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 56)
  • Lukella on jatkuvan kasvatuksen agenda

    Taannoinen uutinen Luken, Venäjän tiedeakatemian ja Itäsuomen yliopiston tutkimuksesta:

    ”jatkuvapeitteisen eli ns. jatkuvan kasvatuksen kannattavuus oli parempi kuin jaksollisen kasvatuksen”

    Uusimmassa Metsälehdessä Riikilä oli perehtynyt tutkimukseen tarkemmin ja havainnut, että mallinnuksessa käytettiin venäläistä aineistoa. Kai se puu Venäjälläkin kasvaa voisi kuvitella mutta tässä aineistossa istutuksesta ensiharvennukseen meni 60 vuotta.

    Ilmeisesti jostain ylempää on nyt tullut käsky, että tutkimusten pitää alkaa näyttää jatkuva kasvatus suotuisassa valossa. Tutkijat tekevät työtä käskettyä ja yrittävät huijata meitä ihan pokkana. (tämä kaikki tietysti vain omaa spekulaatiotani)

    Kiitos Mikko Riikilälle asian selvittämisestä ja julki tuomisesta! Itse pidin tätä ennen Lukea puolueettomana mutta näköjään jatkossa kaikkeen mitä sieltä tulee pitää suhtautua oletusarvoisesti propagandana.

  • Jovain

    Eihän seurakunnat niin tyhmiä ole että suostuvat rahastettavaksi. Seurakunnissa rahalla on muutakin käyttöä ja tilikirjat seurakunnissakin ole musta kantisia.

    Tolopainen

    Kannattaa huomata, että objektiivista ja puolueetonta tietoa ei ainakaan Luke tuota. Eikä mikään muukaan laitos Suomessa eikä missään muuallakaan. Yhtään sellaista tutkijaa ei ole, joka tuottaisi täysin puolueetonta tutkimustietoa. Kyllä taustalla aina vaikuttaa omat ennakkokäsitykset ja työnantajan intressit.

    A.Jalkanen

    Etsin tietoa korpien tuotosluvuista, en vielä löytänyt, mutta löysin sen sijaan kaksi erittäin hyvää yhteenvetoa turvemaiden metsänkasvatuksesta. Näitä lukiessa voi hämmentää jako I- ja II-tyypin ojitettuihin turvekankaisiin. Näistä tyyppi I on syntynyt puustoisen suon ojituksessa ja tyyppi II avoimen suon ojituksessa. Näillä voi olla eroa ravinne- ja vesitaloudessa.

    http://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/turvemaiden-metsankasvatus/toteutus

    Tämä toteamus ei ole niin hyvä asia jatkuvan kasvatuksen kannalta: ”Harvennusmallia voimakkaampana hakkuu johtaa puuntuotostappioihin. Näin tapahtuu helposti, jos ylispuiden lisäksi poistetaan kaikki hieskoivut.”

    http://www.metsatieteenaikakauskirja.fi/article/10372/ref/13

    Saarinen ym. 2020: ”Kaikista vertailuista kuitenkin puuttuvat erilaiset luonnon monimuotoisuuteen, maisemaan ja ympäristövaikutuksiin liittyvät arvot, joista viimeksi mainittujen merkitys korostuu erityisesti turvemaiden metsätaloudessa ( viite). Tämä tekee vertailujen teon turvemailla erityisen vaativaksi, sillä ympäristöarvojen merkitys korostuu voimakkaasti, kun arvioidaan eri menetelmävaihtojen kokonaistaloudellista kannattavuutta.”

    Juutinen ym. (otsikko) jutun ansio piilee siinä, että se on ehkä ensimmäinen julkaistu todelliseen mitattuun aineistoon pohjautuva turvemaiden eri käsittelyvaihtoehtojen taloudellinen vertailu. Kokemuksen karttuessa saadaan tuotosluvutkin kohdalleen.

    Liittyen Saarinen ym. yllä siteeraamaani artikkelin mainintaan eri arvojen vertailusta, Juutinen ym. tarjoaa siihen NNA-laskelman sijaan hyötyfuntion käyttöä. Aika näyttää, miten mallittajat onnistuvat yhdistämään eri tavoitteiden ja riskien kuvauksen. Suurin ongelma tässä lienee hyötyjen ja ekosysteemipalvelujen yhteismitallistaminen, kun osa voidaan mitata rahassa ja osaa ei.

    A.Jalkanen

    Ohjeita ojasyvyyden määrittelyyn turvemailla, mm. laskuri.

    http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.1443222

    laurihääri

    Tällaistahan se tieteenteko parhaimmillaan ja pahimmillaan on: käytännölle täysin vieras ihminen asettaa tutkimukselleen tavoitteen, hakee siihen sopivat premissit ja tekee työnsä kaikkien tieteen ja sanataiteen sääntöjen mukaisesti. Tätä ja vain tätä se opinahjo odottaa ja vaatii.

    Lopputulos saa olla mitä tahansa puppua, kunhan se on saatu loogisesti ja tieteenteon hyviä pöytätapoja noudattaen. Ja näitä sitten joku lukee, uskoo lukemansa ja levittää ilosanomaa eteenpäin.

    Ei hyvältä näytä.

     

     

     

    Taviokuurna

    Hoh hoijjaa, kyllä menee raskaaksi lueksia näitä pikatieteilijöiden aivoituksia. Ojien syvyydestä taivastellaan ja puiden haihduttamiskyvystä erittelemättä asioita esimerkiksi kasvilajeittain, ja kun ei ole mitään uutta, mitattua kerrottavaa, pyöritellään vaihtoehtojen tarvetta vähän samaan tyyliin kuin osaamaton ”vapaan metsänkäsittelyn” -autuutta.

    Tästä kirjainten jonoon asettimesta kilometrin päässä on Malmin lentokentän reunoilla isot alat vanhoihin suopeltoihin syntyneitä hieskoivikoita. Ojat ovat luomussa madaltuneet 0–40 sentin syvyisiksi. Ajoittain alueella on aaritolkulla avovettäkin allikoissa, mutta hies elää häveliästä hieksen eloansa kasvamatta, kaatumatta, kuolematta.

    Mäntykin pärjää suolla aika hyvin, kestää kuivia kausia kuten märkiäkin, mutta kun nimenomaan korpiin esitetään jatkuvaa kasvatusta, niin varoituksen kello kilisee. Jos tämä tämänhetkinen pouta jatkuu vaikkapa 1,5 kk, niin kuinka ottaa vetensä kasvukilpailun hävinnyt kuitu–raivuutähde hatelikko? Jos taas tulee pitkät sadejaksot ja ojat ovat vettä täynnä, alkaa kuusi kärsiä. Se että metsäbyrokraatti säätelisi pohjapadoilla, iltarukouksilla tai muutoin veden pinnan korkeutta suometsissä on samanmoista harhaa kuin aikoinaan olivat laskeutusaltaat, joihin piti kaiken pahan vajota ja joka paha sieltä sitten imuvaunuun tarpeen tullen horaistaisiin pois vesistöjä pilaamasta.

    Yritin virkäiässä päästä jutun tekoon moisesta altaan tyhjennyksestä, sitkaasti, missään ei oltu moista nähty, oli tullut ”seksikkäämpiä” asioita framille ja tulva tultuansa otti täydestä mutapaljusta päällimmäiset matkaansa.

    Mitä matalammat ojat, sitä korkeammalle vesi nousee pitkinä sadejaksoina ja sitä herkemmin jatkuvasti kasvatettu kuusi kaatuu ja kaarnakuoriaishelvetin tulipesä alkaa lämmetä.

    Jopa Metsä Group esitteli taannoin, kuinka Kemin tulevalle jätille hakataan soilta puuta jatkuvalla kasvatuksella. Ilmeisesti Metsäliitolla on krooninen pula talvileimikoista, kun  moista talonpoikien lehdessä esittelivät. No, toihan Stora Ensokin Ouluun aikoinaan vuositasolla 270 000 tonnia, vanhan kemijärvellisen vuosituotannon verran lyhytkuituista eukasellua. Kemin suunnitelmissa on tuonnille myös varattu tilaa, avoimesti 1 milj.m3/v Ruotsista, eukahakkeen tai -pöllien tuontikin on mietitty, siitä ei vain kerrota etukäteen. Tullin tilasto kertoo, jos joku sitä aikoinaan tutkii.

     

     

    R.Ranta

    Laurihääri:

    ”Tällaistahan se tieteenteko parhaimmillaan ja pahimmillaan on: käytännölle täysin vieras ihminen asettaa tutkimukselleen tavoitteen, hakee siihen sopivat premissit ja tekee työnsä kaiken tieteen ja taiteen sääntöjen mukaisesti. Tätä ja vain tätä se opinahjo odottaa ja vaatii.

    Lopputulos saa olla mitä tahansa puppua, kunhan se on saatu loogisen ja tieteenteon hyviä pöytätapoja noudattaen. Ja näitä sitten joku lukee, uskoo lukemansa ja levittää ilosanomaa eteenpäin.

    Ei hyvältä näytä.”

    Erinomainen kommentti!

    Teoria ja käytäntö ovat välillä kovin kaukana toisistaan.

    mehtäukko

    Silläpä mehtäukkokin arvottaa käytännön lahjomattomuutta etusijalla hyvin monissa asioissa. Olosuhteiden vivahteet ja paino-arvot sovitettuna vallitsevaan tilanteeseen muodostavat lopputuleman josta ei kuin olla tyytyväinen..  🙂

    A.Jalkanen

    Itse jäin mietiskelemään termiä ”kokonaistaloudellinen kannattavuus”. Onko kyseessä samantyyppinen määritelmä kuin ”kokonaiskestävyys”. Näissä on molemmissa sama ongelma: kaikkia metsistä saatavia hyötyjä ei voi määritellä rahassa ja kun ei voi, miten niistä voidaan tehdä kokonaistarkasteluja tai taloudellisia tarkasteluja? Kenen kannalta asioita tarkastellaan – metsänomistajan, matkailijan, jokamiehen vai epämääräisen ”yhteiskunnan” kannalta?

    Jovain

    Kovasti on ihmetyttänyt, että pyritään osoittamaan jk:n soveltuvan turvemaille tai sen kannattavuus on parempi turvemailla. Jos näin on, mutta eihän metsänhoitoa voi näin rajata. Aika syvällä mennään.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 56)