Keskustelut Harrastukset Menetetty mesimarja?

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 77)
  • Menetetty mesimarja?

    Metsänhoito-osiossa ketjussa ”Avohakkuu sopii hyvin Pohjolan ilmastoon” on muutama mesimarjaa koskeva kommentti. Parasta lienee yrittää kerätä palstalaisten mesimarjatietous oman otsikkonsa alle.

    Kiinnostuin viime kesänä luonnonvaraisesti kasvavan mesimarjamme (Rubus arcticus) tilanteesta, kun havaitsin eräällä avohakatulla alueella runsaasti ”maamuuraimen” viehättävän punaisia kukkia. Siispä kysyin yllä mainitussa avohakkuuta käsittelevässä ketjussa palstalaisten viimeaikaisia kokemuksia ja havaintoja mesimarjasta. Siinä yhteydessä ainoastaan nimimerkki ’vänkäri’ kertoi saunarantansa esiintymästä. Epäselväksi jäi kuitenkin silloin (heinäkuu), millainen oli marjojen muodostus hänen kasvustossaan.

    Olen kiitollinen kaikille, jotka tahtovat jakaa kokemuksensa ja tietonsa mesimarjasta. Erityisesti kasvupaikan luonne kiinnostaa, samoin marjojen esiintyminen. Vanhat muisteluksetkin asian tiimoilta ovat kovasti tervetulleita.

  • kisi

    Anneli, olet oikeassa, on niitä mesimarjalajikkeita tosiaan kehitelty. Varmaan saa jostain (?) ostaakin taimia; en itse ole edes yrittänyt vielä selvittää, että mistä. Meikäläistä kiinnostaisi siis pelata LUONNON kasvustojen parissa.

    Olen ymmärtänyt, että mesimarjan viljely oli Suomessa kovassa nousussa 1990-luvulla, mutta alkuinnostuksen jälkeen ja satojen hiipuessa homma on hiljennyt. Miten lienee niiden legendaaristen Maaningan viljelmien kanssa, ainakaan minun netti ei tiedä?!

    kisi

    kultainen japine, mahtava linkki, mesifuraanin makuiset kiitokset siitä!

    japine

    Kisi; eipä kestä. Jos sitä kesällä alkaisi kehittelemään mesikalle kasvupaikkoja?

    6 m3 6 m3

    Toivottavasti kisi metsämansikan pakastamisesi onnistuu paremmin kuin meillä.
    Sulamisen jälkeen niistä tuli vetistä mössöä. :=(

    Kuinkas se kiinalainen sananlasku sanookaan? Istuta puu, olet onnellinen päivän, perusta puutarha, olet onnellinen loppu elämäsi?

    Nuo kokeilut luonnonmarjojen kanssa ovat vain sellaista harrastelua, joskus onnistuu, joskus ei. En ota sitä niin vakavasti.
    Suunnitelmissa on ollut kokeilla lakkaa ja puolukkaa puutarhassa.
    Projektit vaan odottelevat ”päivää parempaa”.

    kisi

    Harrasta harrastelua herra isä sentään sexemtree, mitäs muuta! Joo eipä nämä marjajutut ole sitä kuuminta hottia metsäisillä keskustelupalstoilla. Seksikkäämpää on susihukkasista tinkaaminen selvä se.

    Kuule kyllä se metsämansikan pakastaminen onnistuu siinä missä puutarhamansikankin! Se on totta, että hössiksihän ne menee sulatuksen jälkeen, mutta MAKU on tallella. Puutarhamansikan pakastaminen puolestaan ei ole minun juttu, koska nehän eivät oikein maistu miltään tuoreenakaan ja pakastimen läpi käytyään muuttuvat epämääräisen näköisiksi täysin mauttomiksi lutteroiksi.

    Mesimarjasta sanotaan, että se soveltuu hyvin pakastettavaksi. Pääsisipä joskus kokeilemaan!

    6 m3 6 m3

    Johan tämä ketju on mennyt metsästä pellolle, eikä siitä huolimatta ole tullut ”sutta ja sekundaa”.
    Hyvään pyritään, priimaa tuppaa tulemaan.

    Ei muuta kuin kokeilemaan toimiiko tuo kulotus metsäisessä maisemassa tai aukolla.
    Keväthangille kun ripottelee tuhkaa, niin pälvien tekokin nopeutuu.
    Pieni kuloala on helppo tehdä noin. Tarvittaessa sammutuskin helppo tehdä kun mättää lunta kuloon.

    vänkäri vänkäri

    Pakko antaa aplodit Kulttuurisäätiölle, on sitä rahaa joutavampaankin mätetty. Mitenkähän lie vaan tämän vedessä kasvatuksen kanssa? Ettei vain aromit ala vesittymään niinkuin muilla marjoilla on tupannut käymään.

    6tukki

    Laitanpa vielä yhden syyn, joka saattaa aiheuttaa vaikutelman, että mesimarjan esiintyminen vain huononee ja huononee.

    Sehän on mesimarjan (meskun meillä arkikielessä) löytäminen. Nuorimmat sukupolvet ovat menettäneet ”marjapaikkatietokannat” jo muidenkin kuin mesimarjojen kohdalla. Toiseksi, vaikka tiedetäisiinkin, missä mesimarjaa esiintyy, sitä ei löydetä. Ainakin noissa omissa parhaissa mesimarjamaastoissa marjaa tulee poimia siten, että kädellä käännellään aluskasvillisuutta jatkuvasti, muuten jää suurin osa marjoista löytämättä (olen vienyt usein nuoria meskumaastoon ja ne perhana vieköön vain tramppaavat marikot pilalle!).

    Yhtä mielestäni monesta muusta marjasta poikkeavaa ominaisuutta ei mesimarjasta ole vielä täällä käsitelty ja se on kypsän mesimerjan monivärisyys. Mesimarjan poimintaa ainakin itse tehostan jatkuvalla ”koittelulla”, koska kypsä mesimarja voi olla hyvin vaalean vihreä, vihreä, vaalean punainen, punainen ja hyvin tumman punainen. Silti näillä kaikilla tuoksu ja maku parasta A-luokkaa…

    kisi

    Hyvä vänkäri!
    Aiheelliset aplodit annoit. Harri Kokon tutkimusryhmä on riemukas kohde Suomen kulttuurirahaston myöntämälle 120 000 euron apurahalle. Seurataan mielenkiinnolla, mitä tämä pensasmustikan kehittäjä (H.K.) saa aikaan mesimarjan kanssa. Sitä vähän ihmettelen minäkin, että miksi ihmeessä pitää pelehtiä kasvitornien kanssa (”Pian mesimarja kasvaa lannoitetussa nesteessä, eikä turpeessa.”). Itsepä tutkija sen paremmin tiennee. Mesimarjasta kehitetään siis vesimarjaa!

    Hyvä 6-tukki!
    Tulipa erittäin pätevä tietoisku! Varmasti on paljon perää tuossa havainnossasi, että ”tunnottomat” survoo herkun jalkoihinsa. Huomasin itsekin viime elokuussa, kun etsiskelin hakkuuaukolla himoamiani kypsiä marjoja, että ensi katsomalla näytti toivottomalta. Tulin kumartuneeksi ihmeissäni alemmas, kääntelin lehtiä, ja ilokseni sieltä alkoikin sitten löytyä saalista. Ryhdyin ryömimään ja lisää löytyi.

    Kun marjat alkavat kypsyä, ne kääntyvät näköjään alaspäin roikkuvaan asentoon ja siksikin niitä on vaikea havaita. Lakka (suomuurain) napottaa enemmänkin päälaki ylöspäin ja paistaa jo kaukaa silmiin. Totta on sekin, että mesimarjan marjojen väri vaihtelee laidasta laitaan, se maastoutuu hämäävästi. Itse asiassa ne vihertävät marjat, joita poimin vähän häpeissäni, koska luulin niitä vielä raaoiksi, olivatkin kai jo kypsiä, koska pinta ei ollut kova ja tuoksu oli täyteläinen. Turha oli odottaa, että ne saisivat vielä väriä kuistin ikkunalla! Vaikuttaa todellakin siltä, että mesimarjalla on valtava potentiaali genomissaan eikä sen päivät ole suinkaan luetut! Hyvä, että sen tutkimusta tuetaan.

    Aukusti

    Tässä ketjussa aikaisemmin, (25.02.2013) kerroin omilla maillani olevista mesimarjakasvustoista. Lupasin jatkaa toisella kerralla.

    Kertaan vielä hieman taustaa:

    Pelto oli kymmeniä vuosia ollut viljelemättä ja laiduntamatta edellisten omistajien aikana. Maahan oli kertynyt ruohoista maatumisen kautta ravinteita. Samoin pusikoitumisen vuoksi. Sitten lampaat lannoittivat muutaman vuoden. Seurasi valon lisääntyminen ja silloin pääsivät jälleen mesimarjat valloilleen. Tämä oli tilanne kun edellisen kertomisen lopetin.

    Pian alkoivat myöskin maan siemenpankin ruohokasvit kilpailla mesimarjan kanssa. Maa kasvoi pian puolentoista metrin korkeaa kastikka ja kaikenlaista rehevää kasvillisuutta. Ja tuli mesimarjan vuoro taantua. Paikoin sitä vielä oli, varsinkin poltettujen roskakasojen paikoilla.

    Siinä sitä sitten perheen kanssa mietittiin mitä tehtäisiin. Päädytiin syväkyntöön, jolloin kastikat ja vastaavat eivät pääsisi heti nousemaan pintaan. Jätimme maan kynnökselle, olettaen mesimarjan kyllä pioneerikasvina sieltä ensimmäisenä nousevan ja kukoistavan jonkin aikaa.

    Niin kävikin ja taasen oli mesimarjaa poimittavaksi. Nyt kun siitä on kulunut jo aikaa, alkaa mesimarjakasvusto heiketä ja katoaa pian, ellei toimeen tartuta. Osa alueesta onkin jo muussa viljelyksessä.

    Tämän ketjun lukuisat kirjoitukset innostavat kyllä kovasti vielä kokeilemaan. Vaikkapa istuttamaan kuten mansikat muoviin. Olisikohan siinä ajatusta?

    Monet kiitokset palstalaisille mielenkiintoisista tarinoista ja varsinkin ”kisille”, joka tämän ketjun avasi !

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 77)