Metsäkeskus selvitti: Ensiharvennuksista lähes 60 prosenttia metsälain vastaisia….Onkohan näin? Epäilen kyllä, lakiahan muutettiin niin ettei mikään ole laitonta…..
Sikarille on todettava ,että vehkeet on ihan käypäiset , kun palstat voidaan käsitellä luonnollisia rajoja pitkin vaikka on vähän pehmoisempaakin.
Uratihentymiä tuli aikanaan paljon ,kun koluttiin ojien varsia eikseen talvikorjuuna. Ura oli pakko tehdä kapeisiinkin suikaleisiin ,kun reunaura oli valmiiksi raiteilla eikä siltä ylettänyt ronkkia kaikkia puita .
Ojien ylitykset oli myös rakennettava uusiksi ja avartettava ympäristöä , että rumputarpeet sai kasalle.
Talvea ei myöskään riitä kaikkiin hakkuisiin ,joten niitä on tehtävä myös kesällä ja kesäkorjuu mahdollistetaan käyttämällä teloja. Yrittäjät eivät turhaan kallista telainvestointia tee. Ne ostetaan käyttöön ,ei koristeeksi.
On erilaisia teloja ja jokainen hankkii parhaiksi katsomansa omiin olosuhteisiinsa. Kun puhutaan pehmeiden maiden erikoiskoneista ,joiden telaleveys on metri, ei ole enää värkeissä varaa vetää teloja senttiäkään sisemmäs. Tulee runko vastaan.
Ajokoneiden teloja voidaan tarpeen mukaan irrotella , mutta moton kohdalla se on käytännössä mahdotonta ellei konetta riisuta teloista tukikohdassa. Tahtoo vain olla niin ,että lähes joka leimikolla löytyy sellainen pehmeikkö ,jonka ylittämiseen teloja tarvitaan. Siksi ne pysyvät päällä koko koneen elinkaaren ajan.
Suoriutuva:”,joiden telaleveys on metri, ei ole enää värkeissä varaa vetää teloja senttiäkään sisemmäs. Tulee runko vastaan.”
Eipä taida pitää paikkaansa muiden kuin vanhojen koneiden osalta. Koneen runkoa voidaan kaventaa vielä suhteellisen paljon, kunhan käytetään oikeita materiaaleja ja päteviä suunnittelijoita.Jos telat vievät leveydestä kaksi metriä ja runko vaatii puoli metriä tilaa, niin ollaan suht kapeassa koneessa.
On myös turhaa puhua kolhimisesta, kun tavoite uran leveydelle olisi neljä metriä, mutta tehdään jopa kuusi metriä leveää – ja silti kolhitaan kolme metriä leveällä rakkineella – Molemmat puolet!
KYLLÄ! Se näyttää olevan vain ja ainoastaan asennekysymys.
Kun mennään tarkastelemaan ensiharvennustyömäälle korjuun jälkiä, niin tuskin löytyy ainuttakaan, josta ei sanomista löydä. Ja sitten kun vielä mitataan työn jälkeä ihan oikeilla mittaustavoilla, eikä millään puomilla huidota.
Näyttää siltä ,että jätkä on viettänyt enemmän aikaa nuotiolla ,kun palstalla. Ei ole halunnut hyväksyä kehitystä ja muutoksia 20 vuoteen.
Olisi aikamoinen savotta kavennella nykyisin käytössä olevien koneiden rungot jätkän mieleisiksi. Kaventamisessa pitää olla erityisen tarkka , kun telin pitää mahtua liikkumaankin. Sitä ”kavennuskorttia” ovat vamistajat kyllä kokeilleet ,mutta huonoksi havainneet ja päätyneet käytössä oleviin ratkaisuihin.
Tasaisilla ja kovilla mailla ajourien kanssa ei ole suuria ongelmia paitsi kehityskelpoisten puiden niukkuudesta kärsivillä harvapuustoisilla kohteilla ja aiemmin kapeamman kaluston aikaansaamilla urilla. Niissä tapauksissa pelkästään niukasti tiellä olevan rungon poistaminen voi lenittää uran sillä kohtaa jopa kuusimetriseksi. Kun kulkee metsässä silmät auki ymmärtää ,mistä on kysymys.
Oma lukunsa on sitten talvi ,jolloin ajoura ,johon saadaan niukasti tai ei ollenkaan hakkuutähteitä, muuttuu luistinradaksi. Kun pito loppuu ja aletaan mennä poikittain tai sivuttain ,tarvitaan tilaa. Sitä myös syntyy siinä tilanteessa ,vaikka motokuski olisi rakennellut ahtaamman vaihtoehdon.
Ja mitä tuohon mittauksen oikeellisuuteen tulee , ei jätkä ole kartalla alkuunkaan. Puoliympyräkoeala on virallisesti hyväksytty tapa ja ainoa toimiva malli pieniläpimittaisilla ja vähänkin peitteisillä kohteilla. Se tilanne ,että palstalla ei kasva alunalkaenkaan riittävästi kasvatuskelpoisia puita , ei mittailemalla parane.
Kun ei ole ymmärtänyt matematiikkaa sen vertaa, että JOS tehdään kolmimetriselle koneelle joa 4 – 4,5 metriä leveän ajouran, niin oikein tehtynä uran kumpaankin reunaan jää useita kymmeniä cm ”pelivaraa” ilman, että tapahtuisi runkovaurioita.
Pitää vain ”nähdä puut metsältä”, eikä toljottaa lasittunein silmin etsien poistettavia puita.
Avainkysymys on tuoss§a s§e, e§tt§ä valitaan vain jäävät rungot – muuthan ovat poistettavia.
Tuo oivallus saattaa jäädä moneltakin kone-Hemmolta ikuisesti pimentoon.
Seuraavassa harvennuksessa voidaankin runnoa ajourat aivan eri paikkoihin.
Kun muutama vuosi sitten ehdotin että käytetään näitä ns Kopa-teloja kun niitä kerran on saatavilla,niin ehdotus tyrmättiin palstan konemiesten toimesta kun niillä ei voi ajella louhikossa/kivikossa ja suvilumi pakkautuu väliin.Eikä kunnon konemies jouda teloja vaihtelemaan.
Positiivista on että nyt suhtautuminen leveisiin teloihin on muuttunut täysin mutta negatiivista taas se että niitä käytetään tekosyynä huonoon harvennusjälkeen.
Eilen juttelin erään koneyrittäjän kanssa asiasta, hyvin vaikea tilanne heille tämä asia ja ymmärrän sen täysin, yhtiöt haluaa puuta nopeasti ja paljon ja kustannustehokkaasti ja moni metsänomistaja haluaa pienet koneet ja sen kokeneimman kuskin hommiin, tee siinä sitten positiivista tulosta. Muuten puukaupasta, talvi ollut vaikeaa korjuu kannalta, lauhat jaksot, ei kunnon pakkasjaksoja, jonkin verran raivaamattomia harvennusleimikoita, paljon työntekijöiden sairaspoissaoloja yms. Metsänomistajan kannalta hyvä asia että kuidulla erittäin kova kysyntä, tukkikin vetää vielä ja ns latvatukkia menee paljon joka yhtiössä sellutehtaille.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 1,021 - 1,030 (kaikkiaan 1,908)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.