Metsän taloudellinen arvo on kaikkien tulevien tulojen ja menojen erotus. Tarkemmin, nykyarvojen erotus. Kun tulot ja menot syntyvät metsissä poikkeuksellisen eri aikoina ratkaisevaksi tekijäksi muodostuu laskentakorko. Jos korko on 1 % tai jos korko on 4 %, metsän arvoksi tulee aivan erilainen. Ei pitäisi olla vaikea ymmärtää. On hyvin ymmärrettävää, että näin poikkeuksellinen korkotaso pitää metsän korkeaa arvoa pystyssä.

Se seikka on myös pidettävä mielessä, että metsän kasvu on reaalikasvua. Nuoren metsän puuston kasvu on helposti 5 -10 % ja se on reaalikasvua. Oletuksena on tietysti silloin, että puun reaalihinta suunnilleen säilyy nykytasolla. Korkosijoituksista on nimelliskorosta ensin vähennettävä inflaatio, että päästään vertailukelpoiseen reaalikorkoon.

Kun katsoo  yle areenasta dokumentin ihminen ja öljy, suorastaan hätkähtää sitä, kuinka paljon maailma todellakin muuttuu metsän kiertoaikana. Kun nyt uudistaa metsää, on todella suuri arvoitus, kuinka maailma silloin makaa, kun metsää seuraavan kerran päätehakataan, jos päätehakataan.

Pidän näilläkin hinnoilla metsän ostamista pienempänä riskinä kuin metsän uudistamisinvestointia – valitettavasti.

Sinun tulisi Puuki perehtyä käsitteisiin tai lukea tarkemmin. Kirjoitin puun reaalihinnasta, en nimellisestä hinnasta. Raha ei ole samanlainen pysyvä mittayksikko kuin metri, sekunti jne.

Omaisuusluokkien kehitys (Lähde: Suomen Pankki, Maanmittauslaitos, Tilastokeskus)

Jos oikein muistan,niin puustotilavuus on myytävissäkin tiloissa lisääntynyt.Vuosikymmeniä sitten taisi ola keskimääri n,70 mottia hehtaarilla ja  nyt puolet  enemmän täällä Eteläisessä Suomessa.Kuten Timppa edellä toteaa,myös kasvu lisääntyy jatkuvasti ha-kohden.Reima taasen tapansa mukaan korostaa suuria uudistamiskuluja,ainakin investoinin riski kyllä pikemminkin seuraavan omistajan murhe.No jos nuorena istuttaa,niin silloin kyllä.   Tulee se metsä itsestäänkin,vaikkapa pelkällä äestyksellä,mutta saatta lopputulos olla heikkokin.                                                                                                                                                                                                  Tanelin linjoilla hintakuplan suhteen,aikojen saatossa näkee onko semmoista ollenkaan varsinaisten metsätilojen osalta.Kun taaksepäin katsoo,niin ostaja on pääsääntöisesti tehnyt hyvät kaupat.Moni maansa myynyt ei ole osannut maanmyynti ym. rahojaan poijittaa yhtähyvin,kuin kiinteä maaomaisuus on sotien jälkeen antanut.Tila-arviot nostivat hinnat käyvälle tasolle,ei enään ensimmäisellä puukaupalla tila maksetuksi tule kuin poikkeus tapauksessa.Sukulaiskaupat oma lukunsa,joten kommentointini koskee vapaita markkinoita.