Keskustelut Harrastukset Metsänomistajan ruokavalio

  • Tämä aihe sisältää 74 vastausta, 34 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 3 vuotta, sitten AvatarPerko toimesta.
Esillä 4 vastausta, 71 - 74 (kaikkiaan 74)
  • Metsänomistajan ruokavalio

    Ilmastosyistä tullut viime vuosina suuntauduttua yhä enemmän kasvis- kala- ja siipikarjapainotteiseen ruokavalioon ja maitotuotteita ja punaista lihaa erityisesti on tullut enimmäkseen vältettyä.

    Nyt kun on tässä muutama vuosi tullut seurattua 2018 istutettujen koivuntaimien latvojen katoamista ja 2018 kylvetyn männikön sirkkataimien korvautumista sorkanjäljillä, alkaa tuntua siltä, että voisin kyllä alkaa kannustamaan metsästäjiä runsaampaan hirvenlihan pyytämiseen ostamalla sitä runsaasti myös omaan ruokavaliooni. Hirvihän on myös märehtijä, joten eikös ilmastokin kiittäisi kannan pienentämisestä sitäkin kautta, samoin kuin nautakarjan vähentämisestä.

    Mites teillä?

  • Visakallo Visakallo

    Kun ikää on tullut, lapsuusajan ruoat ovat alkaneet maistua yhä paremmalta. Nykypäivänä ei vain Suomesta tahdo saada kunnollista sian suolaläskiä. Onneksi Saksassa ja Balttiassakin käydessä se vielä onnistuu. Siellä kun kasvatetaan vielä myös vanhan ajan rotusikoja, joihin tulee kämmenen leveys silavaa. 70-luvun terveysterroristit pilasivat Suomessa siankasvatuksen, jonka takia helsinkiläiset hienostoravintolatkin joutuvat tuottamaan kunnolliset läskisoositarpeensa muista maista. Metsäsieniperunalaatikko, sianrasvassa paistetut perunat ja lanttukuutiot, karjalanpaisti, tilliliha, palapaisti, uunissa kypsytetty suolalapa, uuniperunat, sienikastike, jne. Voiko ihminen mitään parempaa toivoa!

    Metsä Kuusela

    Jätkälle myös kaikkea hyvää.

    Kovasti arvostan kokemustasi, ja näkökulmiasi kaikesta alaan liittyvästä. Useimmiten olen samaa mieltä kanssasi, joskus toki eri mieltä, mutta enpä nyt paljoa täällä muutenkaan kommentoi.

    Minulla oli kunnia tuntea monta pitkänlinjan metsuria, ja kuulla heidän näkökulmiaan, ja oppejaan. Maaseudulla kun asunut koko ikäni, ja naapurustosta löytyi 90-luvulla vielä useampia kymmeniä vuosia metsurina olleita, ja myös eläköityneitä. Siitähän se innostus alalle lähti.

    Syöpä tuo niin viheliäinen sairaus. Naapurini yli 30-vuotta metsurina ollut, sekä hyvä kalakaverini menehtyi keuhkosyöpään 51-vuotiaana. Olin itse juuri aloittanut Metsäkoulun 97-vuonna. Niin se vain iso mies, vahva kuin härkä hiipui pois alle vuodessa.

    Nyt tehnyt näitä hommia yli 20-vuotta,välistä sivutoimena, ja välistä päätoimen kuten tälläkin hetkellä. Nykyään on metsuri joukko niin harvalukuinen täälläpäin, että yhden tunnen etäisesti. Välistä sitä vieläkin jakaisi mieliisti kuulumisia, ja oppiahan se tässä ammatissakin on aina, niin neuvoja näkökulmia, ja vinkkejä ottaisi vastaan. Mutta ne tekijät ovat jo siirtyneet pois tästä ajasta.

    Näistä syistä pidän jätkän näkökulmia kullan arvoisena. Kun kokemusta löytyy. Toki arvostan kaikkien muidenkin näkemyksiä täällä. Kiitos jätkälle, ja muillekin tämän alan näkemysten, ja kuulumisten jakamisesta.

     

     

     

    Jätkä

    Kiitos Puuki ja Metsä-Kuusela. Sitähän ei tiedä kukaan, koska ja minkä takia täältä lähtö tulee. Mainitsen nyt kuitenkin varmuuden vuoksi, että eturauhasella ei ole ainakaan vielä mitään ongelmia, Syöpäsolut ovat jyllänneet muualla.

    Hieman olen funtsannut sitä, kun jalkaterä on kipeytynyt ilman, että olisin sitä mihinkään kolhinut tai rasittanut erityisesti. Nyt kun on tämä Koronajuttu, niin en oikein viitsisi mennä lääkärin puheille sen takia, mutta toisaalta muistuu mieleen serkku, jonka reisiluuhun tuli kipeä kohta, josta sitten vaihdettiin muoviseksi pätkä = Syöpä oli levinnyt luihin ja paljastui lopuksi siinä, mutta liian myöhään.

     

     

    Perko

    Jätkälle tsemppiä!  päin tuulta ajatus ja kynä terävänä  edelleen!

Esillä 4 vastausta, 71 - 74 (kaikkiaan 74)